Kumarruin hänen puoleensa ja toimin Willyn neuvojen mukaisesti. Kun hän ei pahastunut, minä painoin toistamiseen huuleni hänen otsalleen, sitten hän vähän kohotti päätään, ja minä näin huolimatta pimeydestä ja varjoista, että Alice Mayton oli antautunut armoille. Minä tartuin hänen käteensä ja ojentautuen täyteen pituuteeni minä kiitin Jumalaa hartaammin, kuin olin koskaan kirkossa kiittänyt. Silloin kuulin Willyn sanovan: "Tahdon suudella teitä molempia", ja näin säteilevän Aliceni tempaavan tuon pikku lurjuksen syliinsä ja osoittavan hänelle enemmän hellyyttä, kuin mitä olisin hänen luonteelleen luullut mahdolliseksi. Sitten hän sieppasi Toddyn ja antoi hänelle monta merkkiä anteeksi annostaan — en uskalla ajatellakaan, että ne johtuivat kiitollisuudesta.
Äkkiä pari kolme naista ilmestyi kuistille.
"Tulkaa pojat", sanoin minä. "Tulen siis huomenna kolmelta hakemaan teitä ajelulle, neiti Mayton. Hyvästi!"
"Hyvästi", vastasi maailman suloisin ääni. "Olen valmis kello kolme."
VIII LUKU.
Kahdet ajoneuvot ja niissä ajavat.
"Willy", sanoin minä niin pian kun olimme päässeet pensasaidan ulkopuolelle. "Mistä pidät eniten maailmassa?"
"Rintasokerista", vastasi Willy viipymättä.
"Entäs sitä lähinnä?"
"Appelsiineistä."