"Mitä muuta?"
"En tahdo mitään muuta; kun on paljon tavajoita, niin niittä on niin paljon vaivaa."
Ajatukset, jotka tänä iltana liikkuivat mielessäni — tunto siitä, kuinka ihanaa on olla mies ja olla rakastettu — nöyryyden tunne, joka seuraa tällaista voittoa, jonka minä olin saavuttanut — onnellisten ajatusten ja ylevien päätösten nopea vaihtelu — kukapa mies ei tuntisi koko tarinaani paremmin, kuin mitä minä osaan kertoa? Panin sisarenpoikani vuoteeseen. Kerroin heille kaikki sadut, mitä he pyysivät, ja kun Willy rukoillessaan sanoi: "ja siunaa sitä kaunista tätiä, jota kohtaan Harry eno tuntee", keskeytin sydämmellisellä syleilyllä hänen hartaudenharjoituksensa. Lapset olivat olleet ylhäällä niin paljon yli tavallisen maatapanoaikansa, että he vaipuivat uneen ilman mitään edelläkäypää vakuutusta, että he tulisivat niin tekemään. Nukkuessaan olivat heidän kasvonsa suorastaan enkelimäiset. Seisoessani siinä kynttilä kädessä kiitollisena heitä katselemassa muistui mieleeni eräs surullisesti laiminlyömäni velvollisuus. Kiiruhdin kirjastoon ja kirjoitin sisarelleni seuraavasti:
"Hillcrest, maanantai-iltana.
Rakas Helena!
Olisin kirjoittanut sinulle ennemmin, jos olisin ollut oikein selvillä siitä, mitä sanoa pojistasi. Tunnustan, että aina tähän asti olen ollut sokea muutamille heidän hyveillensä ja olen kuvitellut silloin tällöin huomaavinani jonkun hairahduksenkin. Mutta suomukset ovat pudonneet silmistäni ja minä näen selvästi, että sisarenpoikani ovat enkeleitä — todellisia enkeleitä. Ja jos mielestäsi liioittelen, pyydän sinua kääntymään Alice Maytonin puoleen, joka sivullisenakin sen voi todistaa. Älkää tulko ensinkään kotiin — kaikki on täällä niinkuin olla pitää — ja jos tulette, kutsun luultavasti itseni viettämään lopun kesää teidän kanssanne. Olen muuttanut mieleni mitä tulee väitteeseen, että on vaivaloista asua maalla ja matkustaa joka päivä junalla kaupunkiin. Käske Tomia miettimään olisiko naapuruudessanne jotakin sopivaa maapalstaa, josta hän luulee minun pitävän.
Toistan, pojat ovat enkeleitä, ja Alice Mayton on myöskin enkeli. Ja onnellisin kangasliikkeessä palveleva mies on sinua alati rakastava veljesi
Harry."
Aikaisin seuraavana aamuna lyöttäydyin sisarenpoikieni seuraan. Minun piti välttämättömästi saada purkaa tunteitani jollekin — jollekin, joka oli myötätuntoinen ja viaton ja puhdas. Kaipasin sisartani — äitiäni, mutta jollekin täytyi minun heti saada puhua. Willy olikin siihen erinomaisen sopiva; hän osasi kuunnella, oli luonnostaan herttainen ja vastauksissaan näppärä. Kunnianarvoisimman neron viisaus ei olisi voinut korvilleni olla niin mieluisaa kuin tuon lapsen lepertely tänä kauniina aamuna. Mitä Toddyyn tulee — siunattu olkoon se laki, jonka mukaan jokainen teko saa palkkansa! — hänen tapansa matkia ja kerrata kuulemaansa aiheutti, että hän koko aamun mumisi: "Neiti Mayton, Neiti Mayton", ja tuo nimi tuntui käyvän yhä suloisemmaksi, kun Toddy sitä lakkaamatta toisti. Willy tosin käytti myöhään ja varhain tilaisuutta hyväkseen muistuttaakseen edellisen illan lupauksistani, ja Toddy taas yhä uudestaan kyselläkseen karamellisikaaria, mutta kaikki nämä keskeytykset vain joka kerta lisäsivät minun omaa iloani. Willyn toivomusten täyttämiseen uhrattiin kolme tuntia ja tyhjä paikka ajoneuvoissa; sitäpaitsi täytyi pukin rattaineen tulla perässä.
Iltapäivän ohjelma oli laadittu niin, että se täysin tyydytti kaikkia. Annoin Mike rengille puolisen kruunua, että hän valjastaisi pukin ja opettaisi lapsia ajamaan sitä; täten sain vapaasti ajaa pois, ilman että kaksi pientä säälittävästi kirkuvaa olentoa seurasi minua.