Mutta ei mikään niin jokapäiväinen asia kuin virtahepo tai vaunut voineet häiritä mieleni taivaallista rauhaa tänä iltojen ihanampana. Jonkunlainen vaistomainen käsitys siitä, mikä oli sopivaa, mikä ei, näkyi vallanneen sisarenpoikani. Ehkäpä kohtaaminen rakastettuni kanssa sen teki, tai ehkäpä se johtui vain luonnollisesta jännityksen laukeamisesta, mutta olkoon syy mikä tahansa, tosiasia on, että lopun iltaa noissa kahdessa likaisessa puvussa oli kaksi lasta, joista sai jonkunlaisen käsityksen siitä, miltä Paratiisin asujamet näyttävät ja mitä he toimivat. He söivät illallisensa tekemättä mitään kepposia, joita heillä aina oli varalla suuri joukko, eivätkä he salaa kuljetelleet pöydästä voin ja leivän jätteitä pianolle, käyntikorttilippaaseen, ja muihin paikkoihin, jotka eivät soveltuneet vastaanottamaan tällaista hyljättyä tavaraa. He pyysivät, että laulaisin heille jotakin illallisen jälkeen, ja kun lauloin "Juo maljani vain silmilläsi" ja "Sinä olet minun sydämeni valtiatar", he seisoivat kuunnellen, hiljaisina, katse täynnä kunnioitusta. Kun he läksivät levolle, seurasin heitä erikoisesta pyynnöstä, mutta heillä ei näyttänyt olevan mitään halua telmimiseen ja leikkimiseen, kuten tavallisesti maatamenon aikana. Kun Willy oli vuoteessa, sulki hän silmänsä, pani kätensä ristiin ja rukoili:
"Rakas Jumala, siunaa isää ja äitiä ja Toddya ja Harry enoa ja kaikkia muitakin, niin, ja siunaa oikein, oikein, sitä kaunista tätiä, joka lohdutti minua, kun pukki oli minulle paha, ja anna hänen lohduttaa minua monta, monta kertaa, Kristuksen tähden, amen."
Ja Toddy vääntelehti ja kääntelehti, huoahti raskaasti, heitti päänsä taaksepäin ja rukoili:
"Jakat Jumala, älä anna tuon pahan pukin enää heittää minua päälleni maantienojaan ja anna Hajji enon ja ten tievän tädin olla lähellä, kun minä enti kejjan loukkaan itteni."
Sitten toivotimme toisillemme hyvää yötä, ja minä jätin nuo pikku kullat antautuakseni kokonaan omien ajatusteni valtaan, jotka olivat niin rauhalliset ja niin suloiset, kuin ei maailmassa olisi olemassakaan kangasliikkeitä, ei epäluotettavia liiketuttavia, ei liikekilpailua, politiikkaa, liikeyhtymiä, arvopaperipörssejä, epävarmoja pankkeja, poliittisia häväistysjuttuja tai henkilökohtaisia ikävyyksiä — ei mitään, joka olisi voinut estää lyhyen loma-ajan kestämistä läpi elämän.
IX LUKU.
Sateinen päivä — aamu.
Seuraava aamu olisi voinut tuntua kauhealta kenestä muusta hyvänsä, mutta ei rakastuneesta nuoresta miehestä. Sade valui virtanaan tuohon tasaiseen, hartaaseen tapaansa, joka ikäänkuin takaa, että se tulee jatkumaan koko pitkän päivän. Taivas oli läpitunkemattomien, lyijynkarvaisten pilvien peitossa, vesilätäköitä muodostui teille, jotka muutamia tunteja aikaisemmin olivat pölystä pehmeinä; kukilla oli päät nuokuksissa kuten pahantekijöillä, jotka ovat valvoneet koko yön ja häpeävät katsoa päivänvaloa silmiin. Kanatkin olivat nolostuneen näköisiä ja muutamat toisista kanaloista karkuteillä olevat kukot etsivät suojaa Tomin kanatarhassa tarvitsematta silti ensin joutua alttiiksi Tomin kukon voimalle ja taidolle.
Mutta yksikään ihminen minun mielentilassani ei olisi helposti voinut tuntea olevansa masennuksissaan huonon sään takia. Olisinhan kyllä mieluummin ajellut ulkosalla pilvettömän taivaan alla tai lojunut puiden varjossa tai mennyt iltapäivällä postitoimistoon, jonne tie kulki aivan rouva Clarksonin täysihoitolan ohitse — mutta eihän saanut elää vain itseään varten. Viereisessä huoneessa nukkui kaksi ihmistainta, joille olin niin suuressa kiitollisuuden velassa, ja jotka olisivat hyvin pahoillaan, kun näkisivät, minkälaiset taivas ja maa olivat — ja minä panisin parhaani heitä huvittaakseni niin, että he unohtaisivat, ettei ulkosalla ollut auringon paistetta — minä istuisin heidän vuoteensa vieressä valmiina kertomaan satuja, heti kun he heräisivät ja minä saisin heidät niin hyvälle tuulelle, että he nauraisivat kanssani sekä pilville että sateelle.
Aloin heti heille sommitella satua; tapahtumapaikka tulisi olemaan maatalo sateisena päivänä ja henkilöt kaksi pikku poikaa, jotka voisivat olla niin huimaavan iloisia ilmasta huolimatta. Edistyin hyvin hitaasti kuten ainakin ihmiset, jotka ovat tottumattomia satuja laatimaan; totta puhuen olin ehtinyt vain edellä mainittuun suunnitelmaan, kun lasten huoneesta kuului vihaista murinaa.