"Tahdotko sinä karamellin."
"Ei enolla kuitenkaan ole karamelleja."
"Et saa yhtään ainoata, jos et lakkaa juonittelemasta."
Vastaukseksi kuului vain kovaa vuodevaatteiden kahinaa poikien huoneesta, ja kesken kaikkea läiskähdys, joka pelottavasti muistutti korvapuustia; sitten kuului pitkällistä uikutusta, joka muistutti voitelemattomien kärrynpyörien kitinää.
"Mitä nyt, Toddy?"
"Willy löi minua-vo-voii-i!"
"Miksi löit veljeäsi, Willy?"
"En minä lyönyt".
"Löitpät", kirkasi Toddy.
"Mutta kun nyt en lyönyt — sinä olet paha poika, kun noin narraat,
Toddy."