Mamma laski Bobbokerin lattialle, sieppasi lipaston laatikosta nauhan, solmi sen Fredin kaulaan ja sysäsi häntä ovelle päin; sitten hän kaappasi Bobbokerin syliinsä ja riensi rappusia alas. Siellä pappa jo istui paikallaan pöydän alapäässä ja huomautti:
"Nyt ollaan taas myöhästytty kymmenen minuuttia. Kuuleppas, pikku emäntä, minusta ei olisi haitaksi, jos otettaisiin ajasta vaaria."
Mamman silmäys osui kahvikannun kanteen, mutta tämä ei siitä sulanut — niin erinomaisen kestävää metallia se oli. Heti kun mamma ja kolme lasta olivat istuutuneet, luki pappa aamusiunauksen, mutta siitä mamma ei tajunnut melkein mitään, sillä hän joutui sill'aikaa silmät ummessa muistelemaan, että hänen oma tukkansa oli vielä siivoomatta ja että hän oli unhottanut kieltää Bridgetiä taas sysäämästä pikku sänkyä, ennenkuin oli pantu paikalleen se kehrä, joka sen yhdestä jalasta oli lähtenyt irti, sillä muuten se viiltäisi maton puhki. Pappa pääsi hartaudenharjotuksen loppuun, ennenkuin mamma ehti kaikin puolin harkita, oliko vai eikö ollut sälyhuoneessa sellaista tilkaa, jolla voisi paikata sängynjalan repimän läven, mutta Bobboker kiinnitti hänen huomiotaan taas nykyisyyteen kiskomalla häntä hihasta ja sanomalla:
"Mamma, tallikki on nyt jo katteltu loppu!"
Siihen pappa nauroi ja sanoi:
"Tällä kertaa minä otan kahvini vaikka suoraa päätä".
Mamma kaatoi joutuin kaksi kuppia kahvia ja otti toisesta pienen kulauksen, sillä hänestä tuntui siltä, kuin olisi vähällä haljeta, ellei kiireimmiten saisi jotakin nielläkseen. Sitten hän täytti kolme pikku lautasta kaurapuurolla, kaatoi siihen maitoa, ripotti päälle sokerijauhoja, antoi kullekin vielä täyden maitokupin, muistutti Frediä sitomaan ruokaliinan kaulaansa, tarjoili miehelleen lähimpiä ruokia ja oli juuri leikkaamassa itselleen suupalaa liikkiön jäännöksestä, jonka hänen miehensä oli hänelle ojentanut, kun Fredin lautanen jo saapui takaisin hakemaan lisää puuroa, Berthan lautanen ilmestyi heti perässä ja sitten Bobboker muistutti sokeripalasta, joka hänelle oli luvattu. Toinen kuppi kahvia herra Mayburnille vei aikaa minuutin tai pari; Berthalle piti leikata liharuoka valmiiksi, sillä hän oli kerrassaan kömpelö pitelemään veistä ja kahvelia, mutta lopulta mamma sittenkin sai tuon suupalan syödyksi ja ryhtyi voileivän tekoon. Silloin Bobboker huomautti:
"Mamma pitää nyt 'ööttää Bobboker".
"Kyllä mamman poju osaa itsekin syödä niinkuin oikein suuri mies", uskotteli mamma ja puri voileipää ahkerasti.
"Ei Bobboker 'uur mees, Bobbokerin tekee niin kipeet käteen".