"Mom-mom-mom-mom-maa!"
Veitsellä ei enää ollut kuljettavana kuin noin puolitoista metriä, päästäkseen matkansa loppuun. Ihan lentämällä se nyt kiiti pitkin kireäksi jännitettyä helmanauhaa ja ritisi yhtä mittaa:
"Rip-ip-ip-ip-ip-ip-ip-ip."
"Jää!" sanoi Himmu.
"Rip rip rip!" vastasi veitsi.
"Jää!" uudisti Himmu, sitten hypähti koko oktaavia korkeammalle ja jatkoi: "Jää-ää-ää-ää-ää. Mom-maa!"
Tällöin oli mamman joka hermo mennyt tuohon pikku veitseen. Tiedemiehet sanonevat "oho!" ja väittävät, etteivät hermot voi mennä elottomiin esineisiin; me kyllä tunnemme sen asian, josta puhumme, mutta tiedemiehet eivät siitä tiedä mitään. Taas Himmu korotti äänensä ja sanoi:
"Jää-jää-ää-ii-ii-um-um-ngää-jää-uputi-uput-tup-tup-kuputi muu kuu puu.
Äää!"
Tämä kiihotti mammaa äärimmilleen. Tuskin puolta metriä oli enää jälellä — sitten vain neljännes — sitten kymmenkunta senttimetriä. Juuri silloin Himmu alkoi uudestaan huutaa, ja mamma yltyi siitä kiskaisemaan nauhaa entistä kovemmin, ja — rätsis! — se heltisikin hameesta, tehden ilmassa kaarroksen niin pitkälle kuin mamman käsi ulottui ja temmaten mukaansa monta senttimetriä leveän kappaleen helmaa ja silkkiä. Eikä laahuksessa kuitenkaan ollut liikaa mittaa.
Mamma pudotti — viskasi — hameen laattialle ja olisi sitä vielä tallannut ja sen päällä tanssinut, mutta hänen onnistui sittenkin hillitä näin alhainen mieliteko. Sitävastoin se kasvojen ilme, joka hänessä oli, kun hän syöksyi Himmun luo, ennusti tälle pahantekijälle vähintäin seivästystä ja sen jälkeen teilausta. Vaan kun mamma ennätti ovesta ja Himmu näki hänet — ja hän näki Himmun —, niin kaikki, mitä olisi voitu järjellisesti odottaa, vaihtui äärimmäiseksi vastakohdakseen. Sillä Himmu piipitti niin riemuissaan kuin kokonainen parvi kananpoikasia aamun koittaessa, ja mamma, tuo äsken raivostunut, kostonvimmainen, ihan paljaaksi riistetty mamma otti vauvan syliinsä eikä hituistakaan huolinut siitä, jäisikö hänen hameensa liian lyhyeksi vai voisiko hän hankkia sopivaa silkkiä peittämään repeämää liehureunuksella — hän ei välittänyt suorastaan mistään muusta kuin pikkuruisesta, ruusuposkisesta, kirkassilmäisestä, nauravasta Himmu kultusestaan.