ILTAPUOLI
Ensimäinen neljännestunti, jonka menettämisen mamma jo ennakolta oli ottanut huomioon, oli käytettävä siihen, että Bobboker pantaisiin nukkumaan päivällisuntansa, ja tämä homma alkoi seuraavasti:
"Poju, nyt sinun on aika mennä nukkumaan", sanoi mamma.
"Ei o' aika", vastasi Bobboker vähääkään epäilemättä.
"Et sinä saa olla itsepäinen", sanoi mamma lempeästi, vaan vakavalla äänellä.
"Ei o' ittepää, on vaan Bobboker", oikaisi poju.
"Minkä nuken sinä otat mukaasi sänkyyn?" kysyi mamma siinä toivossa, että tämä juoni nytkin onnistuisi kuten pari kertaa ennenkin.
"Ei yttään nukke. Nukke on 'uuri immine ja 'uuret immiset ei me' nukkuun päiväl."
"No, no, poju, nyt sinä erehdyt. Hyvin monta suurta ihmistä nukkuu päivällisunta ruuan jälkeen, ja hyvin monen tekisi mieli, jos vaan voisivat!" Jälkimäisten kaikkia velvollisuuksia muistellessaan mamma huokasi ja sitten jatkoi: "Mammakin panisi nyt niin mielellään maata vähäksi aikaa, jos suinkin saisi."
"Mitä vasten mamma ei 'aa panna maate?" tiedusti Bobboker. "Mamma 'aa tulla Bobbokerin 'änkyy, ja Bobboker 'itte laulaa mamman nukkuun."