"Poju tahtoo uus 'atu."
Nyt seurasi lystillinen tarina "nasusta", joka söi "lätyn", hotkaisten vaan kerran "nöf".
"Tahtoo taas 'atu."
Mamma koetti tyydyttää hänet jutulla "peukaloisesta".
"Uus 'atu!"
Vaihtelun vuoksi mamma luopui suorasanaisesta esityksestä ja lauloi kauniin kehtolaulun. Bobboker kuunteli huomaavaisesti, mutta kun viimeinen sävel oli rauennut, sanoi hän:
"Ei mamma enää 'aa laulaa. Ei viitti kuulla 'ellasta — tahtoo vaan 'atu."
"Mamma parka on niin väsyksissä satujen kertomisesta", selitti mamma.
"Nyt on sinun vuorosi kertoa, että mamma saa levätä."
Bobboker näytti harkitsevan tätä mahdollisuutta minuutin verran ja sitten alkoi:
"Nyt mamma 'aa kuulla oikein pikkä 'atu. Pitää olla hillaa, kun poju kertoo. Oli ys ukko ja ys akka. Ja ne ol mettäs. Ja kuu paisto taivaal. Ja akka paisto lätyn. Ja 'itte lätty hyppäs maaha. Ja 'itte tul nasu vastaa. Ja nasu 'ano: nöf, nöf. Ja lätty men mettää. Ja mettäs ol aita. Ja lätty hyppäs yli. Ja nasu tahto kans yli. Ja lätty 'ano: hyppää nyt kans. Ja nasu ol nii pikkune. Ja 'itte nasu hyppäs lätyn päälle. Ja lätty 'ano: nöf! ja otti nasun 'uuhun ja 'öi nasun. Ja 'itte ol taas ys ukko ja akka. Ja 'itte ol loppu."