"Oletko ihan varma, että satu nyt on kerrottu oikein?" kysyi mamma.
"Emminä", vastasi Bobboker epätietoisena silmäillen äitiään.
"Hyppäsikö lätty itse aidan yli?"
"Emminä."
"Kuinka lätty voi syödä nasun?"
"Emminä."
"No mitä poju kultu tietää?"
"Emminä."
Keskustelu oli täten joutunut umpimutkaan, kun Bobbokerilla ei ollut muuta sanottavaa. Mamma silitti pikku pojunsa poskea ja ilmotti, että hän oli mamman lemmikki ja että hänen nyt oli aika mennä nukkumaan. Mutta Bobbokerilla oli siihen parempi suunnitelma.
"Mamma 'aa nyt ottaa Bobbokerin 'ylii ja tuutii pikkusen. Ja mamma laulaa kans."