"Pitääkö minun ottaa prinsessapukuni?" kysyi Bertha.
"Ei suinkaan minun tarvitse ottaa kalosseja puistoon tänään, vai mitä?" kysyi Fred; "nyt on niin kaunis ilma."
Tämä asia sai mamman heräämään kaikista mietteistään, sillä hän tiesi, että kaduilla ja puiston käytävillä oli kovasti likaa.
"Tietysti sinun täytyy panna kalossit jalkaasi, hyvä poika", sanoi hän, "jos muuten päästän sinut ulos. Minua sentään niin pelottaa, että sinä joudut siellä johonkin onnettomuuteen."
"En ainakaan minä, kun menisin vaan katsomaan Ellie Millstonia", sanoi
Bertha.
"Sinä Bertha saat mennä, mutta sillä ehdolla, että itse puet päällesi ja jätät minut ihan rauhaan. Ja sinä Fred pääset myös. Molempien teidän pitää tulla tänne näyttämään itseänne, ennenkuin menette. Minä tahdon nähdä, että olette siististi puettuja."
Kun kaksoiset sitten kiirehtivät pois omaan huoneeseensa, virkkoi mamma itsekseen:
"Kas niin, nyt kai saan hyvässä rauhassa ottaa tuon hirveän työkasan taas käsille."
"Ottaa ensin käteen Bobbokerin omena!" esitti poju.
"Ei mammalla ole pikku pojulle yhtään omenaa", vastasi mamma. "Sitten kun menen taas kaupungille, ostan sinulle oikeen kauniin omenan, ja sillä on niin punaiset posket kuin sinullakin. Eikös siitä tule lystiä?"