"Ei mitään", vastasi mamma.
Fred näkyi epäilevän tätä mammansa vakuutusta, vaan sitten hän kuitenkin meni arkihuoneeseen ja mutisi itsekseen:
"Kyllä minusta tuntuu, että täällä on jotakin kamalaa tapahtunut."
Mamma tuli lastensa jäljestä, ja kun he olivat istuutuneet, sanoi hän:
"No nyt pitää tuoda lautanen, jolle saatte kuoria omenanne, ja sitten —"
Fred mulkoili Berthaa ja Bertha mulkoili Frediä, molemmat erinomaisen noloina, ja sitten Fred virkkoi:
"Onpa tämä hullua! Meiltä on kai unohtunut omenien osto kokonaan!"
"Millekkäs asialle te oikein menitte?" tiedusti mamma ankarasti.
"No omenia ostamaan", myönsi Fred.
"Ja sokeritankoa", huomautti Bertha.