"Oletko koskaan löytänyt kenkiä ompelukoristani ja luuletko, että tuommoisten pikku kalujen alle mahtuisikaan kenkää?"
"Vaikkei, mutta" — alotti Fred, vaan kun hän ei mitenkään osannut puolustaa hajamielisyyttään, peräytyi hän takaisin sitä huonetta kohti, jossa oli ollut pukeutumassa. Äkkiä hän kompastui ja parkaisi; katsahtaessaan, mikä hänen jalkaansa oli tarttunut, hän näki kadoksissa olleen kengän lojumassa juuri sillä kohtaa, mihin hän sen oli viisi minuuttia takaperin pudottanut. Fred oli siitä niin häpeissään, että tunsi sisällistä tarvetta tehdä jotakin tavatonta, ja niin hän vähääkään aikomatta joutui hyvin pian pukeutuneeksi. Sillä välin Bobboker oli saatu melkein valmiiksi, ja jättäen hänet Fredin huostaan mamma kiirehti keittiöön päin.
Täällä olivat Bridgetin hommat kohtalaisen hyvällä kannalla. Tosin häneltä oli unohtunut sen kotlettilihan noutaminen, joka vain kivenheiton päässä oli teurastajalla luvattu pitää valmiina Mayburnille kello seitsemäksi, mutta sen sijaan hän oli leikannut kappaleen liikkiötä ja pannut sen paistumaan. Vaan kun palvelustyttö sitten huomasi puuttuvan munia, kiirehti hän niitä hakemaan ruokakaupasta, ja hänen poissa ollessaan oli paisti alkanut kärventyä. Juuri silloin mamma ehti keittiöön sitä pelastamaan. Jälkeenpäin, suuruspöydässä, pappa kuitenkin pääsi sanomaan, että inhottavinta, mitä hän ainakin tiesi, oli sellainen ruoka, jossa oli hiukankaan palaneen makua. Mutta yksi asia oli, johon mamma ei ikinä tahtonut ryhtyä, vaikkapa pitäisi kieli katkaista ollakseen siitä vaiti, ja se oli palvelijoista valitteleminen miehelleen. Sen vuoksi hän nytkin sanoi vaan, että oli kovin ilkeätä, mutta kukaan ei osannut niin täsmälleen mitata sitä kuumuutta, mitä paistuminen tarvitsi.
Päästyään siitä selville, että suurus joutuisi pöydälle ajoissa, mamma riensi taas yläkertaan katsomaan, että lapset kerkiäisivät valmiiksi laskeutumaan ruokahuoneeseen silloin, kun kellolla helistettäisiin. Ylhäällä hän tapasi Berthan pujahtamassa esille vierashuoneesta.
"Mitä sinä olit tekemässä siinä huoneessa, tyttö?"
"Pukemassa — oikein eri huoneessa ihan yksin; niinhän Fredkin sai."
Mamman teki mieli sanoa jotakin, mutta hänen omassa huoneessaan kuului pari-kolme ihmistä sanovan yht'aikaa niin paljon, että hänen täytyi kiirehtiä katsomaan, mikä siellä oli hätänä. Avattuaan oven hän näki Bobbokerin makaavan lattialla hurjasti huutaen, kun taas Himmu porasi Fredin sylissä niin kovaa, että selvästi osotti voivansa kilpailla minkä tahansa kolmivuotiaan pojan kanssa, ja Fred kiikkui tuimaa vauhtia edestakaisin keinutuolissa ja hoilasi jotakin laulua.
"Soh, soh, mitäs ihmettä tämä on?" huusi mamma rientäen Bobbokerin avuksi.
"Mom-mom-mom-mom", selitti Himmu.
"No kun vauva huusi tuolla toisessa huoneessa", sanoi Fred, "niin minä laskin Bobbokerin tuohon sohvalle ja menin ottamaan vauvan ja — —".