"Ja toittavatko nuo pikku pojat vain tikti, että he pitävät jottakin?" kysyi Toddy.
"Kyllä poikaseni!" sanoi rouva Burton.
"Mutta eikö Jumala sitten palkitsekaan ihmisiä kun he tekevät hyvää toisille, Alice täti?" kysyi Willy.
"Kyllä, poikaseni", sanoi rouva Burton.
"Te noilla pojilla on hautkaa", huomautti Toddy, "että kun heidän itäntä ja äitintä ovat taijaina, ei kukaan tano, etteivät he taa liata kenkiään. He taavat kulkea ketkellä katua ja potkia pölyä ilmaan, ilman että joku tanoo: 'Älä tee noin!' eikä kukaan toju heitä, kun he tulevat kotiin. Minä olitin niin mielelläni kuljektiva toittajapoika!"
"Nyt he läksivät", huokasi Willy, "ja me tahdomme huvitella jollakin muulla lailla. Sanoppas, Alice täti, miksi ei sinulla ole hevosta ja vaunuja niinkuin äidillä on, että voisit viedä meitä ajelemaan?"
"Harry eno ei ole niin rikas, että hän voisi pitää hyviä hevosia ja vaunuja", sanoi rouva Burton, "eikä hän välitä huonoista."
"Kuinka paljon maksavat hyvät hevoset?" kysyi Willy. "Minusta Blannerin hevoset ovat hyvin hyvät, mutta isä sanoo, että ne eivät maksa viittä penniä."
"Hyvä hevonen maksaa kolme- tahi neljäsataa dollaria", sanoi rouva
Burton.
"Voi, voi ihmettä!" huudahti Willy. "Sehän on enemmän kuin mitä meidän pyhäkoulumme maksaa lähetyssaarnaajasta. Mitkä ovat hyvempiä — hevoset vaiko lähetyssaarnaajat?"