Syntyi hetken hiljaisuus. Sitten Willy vastasi:
"Siksi että me tahdomme. Sehän jokaisen pitäisi kysymättäkin ymmärtää."
"Me lukitsimme oven siksi että saisimme olla rauhassa", vastasi rouva
Burton. "Se ainakin pitäisi jokaisen kysymättäkin ymmärtää."
"Minäpäs sanon, miksi me tahdoimme tulla sinne. Me tahtoisimme kertoa teille jotakin hirveän hauskaa."
"Haluatko kuulla jonkun alkuperäisen jutun, rakkaani?" kysyi herra
Burton.
"Tietysti!" vastasi rouva Burton.
"Ja luopua aikomuksestasi opettaa lapsille, ettei meidän makuuhuoneemme ole mikään yleinen aamu-kokouspaikka?"
"Eihän sen sitä tarvitse todistaa, jos me tämän ainoan kerran suostumme heidän pyyntöönsä", sanoi rouva Burton.
"Hm — tätä kertaa emme ota huomioon", sanoi herra Burton käyttäen "Rip Van Winklen" sanoja. Tätä sanoessaan hän hymyili paljonpuhuvasti, mutta rypistämällä kulmakarvojaan sai hänen vaimonsa hänet taas vakavaksi. Herra Burton avasi tottelevasti oven, ja molemmat pojat tulla tuiskahtivat huoneeseen.
"Me nojasimme molemmat ovea vastaan", selitti Willy, "ja siksi me tulimme näin päistikkaa. Me tiesimme aivan varmasti, että te aukaisisitte."