"Hiekkanen", vastasi Toddy. "Etkö ole kotkaan koettanut, kuinka mukavalta tuntuu, kun hiejot hiekkaa kätieti välittä, tilloin kun tinulla ei ole hantikkaita? Jot et tinä ole titä kotkaan koettanut, minä menen heti hakemaan tinulle hiekkaa."
"Luulen, että tätisi uskoo sinua", sanoi herra Burton, kun hänen vaimonsa ei vastannut.
"Ja kun me palaamme huviretkeltä, olemme me kovasti väsyneitä", jatkoi Willy, "ja te voitte koko paluumatkan pitää meitä vaunussa sylissänne, niin isä ja äiti aina tekevät."
"Kiitoksia paljon", sanoi herra Burton. "Erittäin houkuttelevaa! Se selittää, kuinka isänne saa uudet pukunsa niin kuluneen näköisiksi pikemmin kuin yksikään tuntemani mies."
"Ja miksi teidän äidillänne aina on joku päällystakki tai hame paikattavana tahi puhdistettavana", sanoi rouva Burton.
"Nyt minä olen jo sanonut kaikki, Tod. Miksi et sinä pyydä heitä?" sanoi Willy.
Toddy tarttui innokkaasti tätinsä hameeseen ja sanoi rukoilevalla äänellä:
"Lähdettehän, ettekö lähde?"
"Isä sanoo, että sinun oli aina helpompi myöntää kuin kieltää", huomautti Willy kääntyen enonsa puoleen, "ja —"
"Lankosi antaa sinusta kauniin arvostelun", sanoi rouva Burton.