"Hyvänen aika!" huudahti herra Burton koetellen poikien suolivöitä.
"Eivätkö he heittäneet mitään pois?"
"Me heitimme vain kujkuttamme alat," sanoi Toddy.
"Sitten minä menen lähimpään ravintolaan ja syön siellä oikein kelpo aterian," sanoi herra Burton pettyneenä.
"Me lähdemme mukaan," sanoi Willy. "Huviretkellä ei semmoinen ruoka kuin leivokset ja piirakka tunnu missään."
"Minusta tyhjyys vatsassanne pitäisi olla teille sangen terveellinen," sanoi herra Burton. "Te jäätte tänne tädin tykö!"
"Joudu sitten," sanoi Willy. "Alice täti sanoo, että päivä jo on puolessa, etkä sinä ole laittanut meille pilleja, et ole vienyt meitä uimaan ja kaloja pyydystämään, etkä ole heittänyt kiviä veteen, etkä mitään muutakaan." Herra Burton läksi otettuaan hellät jäähyväiset ja hänen korvissaan soivat poikien varotukset. Pojat taas riipuskelivat tätinsä ympärillä, kunnes hän sanoi:
"Mikä teidän oikeastaan on, pojat?"
"Me olemme pahoillamme ja meitä pitää lohduttaa," sanoi Willy.
"Tahdotteko te sitten puolestanne lohduttaa Harry enoa, kun hän palaa?" kysyi rouva Burton.
"Mutta minä kuulin enon kerran sanovan, että sinä olet hänen lohdutuksensa," sanoi Willy. "Isä sanoo ettei saa olla monta lohduttamassa, muutoin menee kaikki hukkaan."