"Ei. Se halusi vain tehdä pahaa", sanoi rouva Burton
"En minä luule, että te tahtoi tehdä pahaa, kun te taattoi pitää niin hautkaa luikejtelemalla ympäji!" sanoi Toddy.
Vihdoin he saapuivat mäelle ja sydämen pohjasta huokaisten: "Oh!" molemmat pojat istuutuivat kiville ja katselivat ihaillen edessään aukenevaa näköalaa. Viimein Willy katkaisi äänettömyyden ja virkkoi:
"Alice täti, etkö luule, että meidän ystävämme, jotka ovat taivaassa, katselevat sieltä kaikkia noita kaupunkeja, vuoria, jokia ja kaikkea muuta aivan niinkuin me nyt tässä?"
"Luultavasti, rakkaani", vastasi rouva Burton.
"Mutta he voivat kai nähdä paljon pitemmälle kuin me. Saammeko me uudet silmät, kun menemme taivaaseen?"
"Sitä en voi niin varmasti sanoa", vastasi rouva Burton. "Ehkäpä meidän näkömme vain paranee."
"Menevätkö tilmät vanhatta juumiitta tielun mukana taivaateen, ja jääkö kaikki muu titte vielä kuoliaiteen?" kysyi Toddy.
Rouva Burton huomasi, että hän liian hätäisesti ja ajattelematta oli lausunut mielipiteensä ruumiin ja sielun keskinäisestä suhteesta. Nyt hän koetti parhaansa mukaan peräytyä.
"Henkiset ja ruumiilliset silmät ovat kaksi aivan eri asiaa", sanoi hän.