Rouva Burton käsitti heti tilanteen ja huusi: "Toddy, istu heti maahan. Willy, juokse kotiin ja pyydä Maggielta Toddylle puhdas puku. Jane, valmista kylpy."
"En minä ittu maatta", vikisi Toddy. "Tuntuu niin pahalta ja minä tahdon, että minua pidetään hyvänä."
"Täti pitää sinusta niin paljon, Toddy", sanoi rouva Burton hellästi.
"Eikö se ole sinulle mieleen?"
"Ei!" huudahti nuori mies painokkaasti, "tuollaitetta pitämitettä ei ole mitään apua pikku pojille, joilla on vaatteet munatta. Minä tahdon, että tulet ulot ja ittut minun viejettäni ja pidät minua hyvänä."
Toddyn silmät sanoivat enemmän kuin hänen huulensa, ja rouva Burton riensi ulos hänen luokseen kietaistuaan varovaisuuden vuoksi leveän liinan vyötäisilleen. Toddy tervehti häntä ylitsevuotavalla hellyydellä, josta oli omat seurauksensa. Sen saattoi tarkkaamattominkin silmä havaita rouva Burtonin aamupuvusta Willyn palatessa. Toddy kiedottiin huolellisesti halkomattoon ja vietiin kylpyhuoneeseen, ja kun hän sieltä läksi pois, oli hän niin tyytyväinen kohteluun ja hoitoon, että hän sanoi:
"Päätenkö minä joka päivä kylpyyn, jot minä koetan hautoa tinulle kananpoikatia?"
Aamupäivän tapahtumat päättyivät tunnin myöhästyneeseen aamiaispäivälliseen, niin että rouva Burton sai pitää kiirettä pukeutuessaan päiväkäyntejä varten. Hän ei kuitenkaan kadottanut mielenmalttiansa niin, että olisi unohtanut mahdollisen vaaran, jolle hänen kotinsa hänen poissa ollessaan saattoi joutua alttiiksi. Siksipä hän kutsuikin pojat luokseen, ja heidän mieliinsä hänen onnistui terottaa iltapäivän velvollisuudet ja oikeudet. Hänen miehensä olisi, kuten kaikki miehet, ja miesten tapaan surkeasti sokeana lasten todelliselle luonteelle, varmaankin arvellut, että tällaisessa tapauksessa tarvittiin vain peitettyjä uhkauksia ja rumaa lahjomista; mutta rouva Burton oli sukupuolelleen ja omaksumillensa periaatteille uskollinen. Hän vetosi yhä edelleen lasten parempaan "minään".
"Lapsukaiset", sanoi hän kietoen kätensä kummankin pojan ympäri. "Alice tädin täytyy tänäpäivänä mennä ulos tunniksi tai pariksi. Kukahan mahtanee sill'aikaa pitää huolta kodista?"
"Minä tulen kanttati", sanoi Toddy antaen suudelman seurata pyyntöään.
"En voi ottaa sinua mukaan, rakkaani", sanoi rouva Burton suudellen takaisin Toddya. "Matka on sinulle liian pitkä, mutta täti palaa rakkaan pikku Toddynsa luokse niin pian kuin hän vain voi."