"Minä olen aina luullut, ettei leivota muulloin kuin aamutin", sanoi Toddy. "Minun äitini tanoo, että vain laitkat ihmitet leipovat iltapäivällä."
"Keittäjättärellä oli niin paljon muuta tehtävää aamulla, Toddy", sanoi rouva Burton. "Toisinaan on pakko leipoa aamulla, silloin esimerkiksi, kun taikina on pantu yöksi nousemaan. Mutta on olemassa erästä uutta lajia hiivaa, joka nostaa taikinan muutamassa tunnissa."
"Tiedätkös täti! Me osaamme leipoa", sanoi Willy. "Ja oikein hyvin. Me olemme auttaneet äitiä piirakoiden ja pikkuleipien valmistamisessa. Hän tietysti valmistaa isoja leipiä, me nukkeleipiä."
"Onko tuo huomautus käsitettävä viittaukseksi, että te mielellänne auttaisitte minuakin?" kysyi rouva Burton. "Jos lupaatte tehdä vain sitä, mitä käsketään, saatte tulla kanssani keittiöön; mutta pankaa mieleenne — jos teistä jollakin tavoin on vastusta keittäjättärelle tahi minulle, saatte heti mennä matkoihinne."
"Oi kuinka hautkaa!" huudahti Toddy. "Ja taammeko me juoda teetä keittiön pöydän ääjettä, heti kun leipomuktemme ovat valmiit?"
"Ehkä", vastasi rouva Burton.
"Tule, tule!" kiirehti Toddy. "Käteni eivät entinkään malta olla hiljaa. Minä tahtoitin olla niin ahkeja. Monenkolaitta piijakkaa tinä aijot leipoa?"
"En leivo ensinkään piirakkaa", sanoi rouva Burton.
"Hyvänen aika!" huudahti Toddy, "eihän tällaitta voi kuttua titte ollenkaan leipomapäiväkti. Etkö tinä leivo mitään muuta kuin tavallitta leipää?"
"No, ehkä te voitte saada leipoa jonkun pienen makean leivoksen", sanoi rouva Burton myöntyvästi.