Rouva Burton haisteli ja toden totta, lukuunottamatta voimakasta palaneen rasvan käryä, tuntui selvästi tulikiven hajua.
"Ja te paholainen vei mennettään viimeiten kakkuni", valitteli Toddy, joka varovasti oli lähestynyt uunia, jonne hän oli pistänyt pikku pannunsa. "Hyi tinua, paholainen! Minä luulin, ettei te töiti muuta kuin paittettua ihmitlihaa!"
Kaikki he olivat niin kiihdyksissään ja peloissaan, etteivät ruvenneet edelleen tutkimaan paukahduksen syytä. Tuli sai itsekseen sammua, rouva Burton riensi lasten kanssa yläkertaan ja keittäjätär pyysi lomaa mennäkseen rippi-isänsä luo.
Herra Burtonin palatessa olivat hänen vaimonsa ja pojat häntä vastassa. Hän sai kuulla tapauksesta tärisyttävän selostuksen. Vastahakoisesti salli rouva Burton hänen mennä onnettomuuspaikalle. Hän ei kuitenkaan voinut saada selkoa onnettomuuden syistä, onnistui vain saamaan kätensä hirvittävän likaisiksi. Hän riensi makuuhuoneeseen peseytymään. Hetkeä myöhemmin jyristi hän portaiden päästä: "Pojat, kumpi teistä on tänään käynyt täällä?"
Hetken hiljaisuus. Sitten Willy huusi: "En ainakaan minä."
Rouva Burton katsoi kysyvästi Toddyyn. Kun tämä sen huomasi, koetti hän välttää tätinsä katsetta. Silloin herra Burton juoksi portaita alas, katsoi tiukasti molempia poikia ja kysyi: "Mitä sinulla oli tehtävää ruutisarveni kanssa, Toddy?"
"Niin, kun, kun", änkytti Toddy. "Kun täti ei tahtonut panna minun kakkuihini pulvejia, että ne tulitivat möyheikti, kun minä olin ne entin pujittanut kovikti; täti tanoi, ettei te auttaiti. Mutta itä tanoo, että aina pitää koettaa. Ja minä menin ottamaan vähän juutia pullotta [engl. sana powder merkitsee sekä ruuti että pulveri], joka jiippui tinun pyttyti luona. Enkä minä puhunut kenellekään mitään, te oliti heille yllätyt. Ja titte kun minä odotin, että te kyptyiti, tuli paholainen ja vei ten mennettään. Te oli kai niin hyvä, ei te titä muutoin oliti ottanut. Tehän on niin taitava vajattamaan, että te voi ottaa, mitä te vain tahtoo, kokonaitia leipujipuotien ikkunoita."
"Kuinka sinä sitä sekotit taikinaan ja paljonko sinä sitä otit?" kysyi rouva Burton.
"En minä titä ollenkaan tekottanut", sanoi Toddy, "minä kaadoin pannuun niin paljon kuin tiihen mahtu. Ja jot tinä olitit koettanut työdä niitä kakkuja, joitta ei ollut pulvejia, olitit tinäkin tehnyt tamalla tavalla. Minä en voinut niitä ollenkaan pujja, täytyi niellä kokonaan."
"Tiedättekö nyt kuka on paholainen, pikku paholainen, joka —."