"Mutta ei se vielä loppunut", sanoi Willy. "Minä tahtoisin tietää, miksi pikku kananpojat eivät tulleet ulos kuorestaan emonsa luo, vaan tulivat ulos nyt vasta meidän suureksi harmiksemme."
"Luultavasti siksi, että pelotitte emon pois poikastensa luota, kun löysitte pesän", sanoi rouva Burton.
"Emmehän me sitä ensinkään pelotelleet", sanoi Willy. "Se lähti vain menemään. Me sanoimme: 'Tipu, tipu, tipu, tipu', mutta se juoksi vain kaakattaen ympäri. Silloin me luulimme, ettei se enää välitä koko pesästä, ja otimme kaikki mitä siinä oli, ettei mitään joutuisi hukkaan. Isä sanoo, että munat pilaantuvat, kun ne ovat auringonpaahteessa. Mitä luulet kana-äiti raukan tuumivan, kun se tulee jonakin päivänä sinne ja näkee kaikki rakkaat lapsukaisensa heiteltyinä hujan hajan nurmelle?"
"Se ajattelee varmaankin, että siinä on ollut vallattomien pikku poikien sormet mukana pelissä, ja etteivät he ole ajatelleet mitään muuta kuin omaa huviaan", sanoi rouva Burton.
Willy vilkaisi nopeasti tätinsä kasvoihin, mutta kun hän ei keksinyt niissä iloisuuden tahi ymmärtämyksen merkkiäkään, huokasi hän syvään ja läksi astumaan veljensä luokse.
"Willy!" sanoi rouva Burton.
Nuorukainen pysähtyi ja katsoi kysyvästi taakseen.
"Kun sinä haluat jotakin", sanoi rouva Burton, "kuten esimerkiksi lisää teetä tänä aamuna, tai kattilaa munien keittämistä varten, on sinun pyydettävä kauniisti, ja jos joku aikaihminen kieltää sinulta, mitä pyydät, täytyy sinun siihen tyytyä eikä ruveta juonittelemaan. Sinun tulee rakastaa totuutta siinä määrin, ettet rupea kiertelemään millään vilpillisellä tavalla."
"Onko siinä mitään vilppiä, kun sanon asian aivan niinkuin se on?" kysyi Willy. "Isä sanoo, että ihmisten pitää aina olla suoria ja sanoa mitä he ajattelevat. Ja niin minä aina teenkin, mutta minua haluttaa aina sanoa asiat niin, että toiset oikein mielellään kuuntelevat. Etkö sinäkin tee niin?"
Rouva Burton ei voinut vastata myöntävästi eikä kieltävästi ja hän läksi pois jättäen Willyn iloitsemaan voitostaan. Willykin hävisi pian veljen useampaan kertaan huudettua: "Willy, Willy!"