"Voi Willy, Willy!" riemuitsi Toddy Willyn tultua lähemmäksi. "Minä tain ten kiinni. Minä tain ten kiinni. Eikö te ole hautkaa?"
"Minkä sinä sait kiinni?" kysyi Willy, joka ei tuntunut voivan iloita ennenkuin tiesi ilon syyn.
"Tejjyn", sanoi Toddy. "Tejjyn!"
"Kuinka hauskaa!" huudahti Willy hyppien ja käsiään taputtaen. "En ole koskaan kuullut mitään niin hauskaa! Kuinka sait sen kiinni?"
"Te nukkui ja tilloin minä panin nuojan ten kaulan ympäji. Ja toiten pään minä tidoin puuhun. Ja tuotta te nyt on. Katto!"
Pojat menivät koiraa kohti. Tuo onneton eläin nykäisi kerran pari nuoraa, huomasi ettei siitä ollut apua ja painautui ulisten puuta vasten.
"Tuo koira rukka on sairas, Tod", sanoi Willy. "Meidän täytyy leikkiä lääkäriä ja parantaa se. Eiköhän olisi paras, että se pantaisiin makuulle?"
"Niin, ja tillä pitää olla yöpaita yllä niinkuin meillä, kun me olemme kipeitä", sanoi Toddy.
"Aivan niin", sanoi Willy. "Juokse hakemaan yöpaitasi. Sille pitää olla aivan pieni. Ota kengät jalastasi, ettet häiritse Alice tätiä."
Toddy riisui kengät jalastaan ja hävisi. Hetken kuluttua hän palasi yöpaita mukanaan. Siihen sitten kiedottiin Terry sen äänekkäästä vastustelemisesta huolimatta.