Willy nosti sen hellästi syliinsä sanoen:
"Paita näkyy olevan aivan liian pitkä. Pistetäänpäs sitä nuppineuloilla lyhyemmäksi, niinkuin hoitajatar eilen teki pikku siskon paidalle."
"Ei minulla ole nuppineuloja", sanoi Toddy.
"Silloin sinä voit sitoa sen nyörillä lyhyemmäksi. Terrynkään ei silloin ole vaikea muistaa, että se on sairas pikku koira, kun se ei saa jalkojaan esille."
Pian oli paidan liika pituus kääritty ylös ja sidottu tiukasti koira raukan ympäri. Toddy, jolla oli täysi työ tuota vankkaa koiraa pidellessä, huudahti:
"Voi, kuinka te tättä edettä on hyvä! Mutta minutta ei kaulut ole oikein hyvä, onko tinutta?"
"Ei ole", sanoi Willy. "Ja koira tulee ulos koko paidasta, jos emme laita sitä hyvin. Sidotaan nuora kaulankin ympäri. Kas noin! Onkohan kukaan koskaan nähnyt noin hauskan näköistä sairasta koiraa. Nyt pistämme sen makuulle."
"Tuuditaan kantta", ehdotti Toddy. "Tehän on meittä niin hautkaa, kun me olemme taijaita."
"Silloin kait meidän pitää viedä se sisälle", sanoi Willy. "Täällä ei ole mitään, joka voisi olla olevinaan keinutuoli. Tule!"
Hiljaa hiipivät pojat omaan huoneeseensa. Willy jätti kantamuksensa hetkeksi Toddyn huostaan; itse hän läksi hakemaan keinutuolia, jonka hän pian löysikin.