"Mutta minäpä kektin keinon", sanoi Toddy kasvoillaan ilme kuin olisi hänelle joku tärkeä asia juuri selvinnyt. "Ollaan niinkuin me emme leikkiti niin kauvan, että taan ten tyliini. Titte te taat taa olla taijat."
"Hyvä", sanoi Willy, vaikka hän vastahakoisesti suostui Toddyn ehdotukseen. "Minä olen ruvennut jo sitä hoitamaan, kyllä nyt kuka hyvänsä saa sen terveeksi. Mutta minä muistelen isän sanoneen, että lääkärin vaihdos on hyvin vaarallista sairaalle — eikö olisi paras sitä ensiksi ajatella? Olisi kerrassaan hirveää, jos enon pikku koira kuolisi, vai mitä?"
"Kyllä olitikin. Minä pidän titä niin kauvan, kun me ajattelemme — enkä anna tippaakaan lääkettä, ennenkuin tiedämme, mitä pitää antaa."
"Minä luulen, etiä sylin vaihdoskin voi olla paha sairaalle", puolustelihe Willy, joka välittämättä Toddyn ojennetuista käsistä piti koiraa entistä tiukemmin sylissään. "Etkö muista, kuinka äiti pikku veikon eläessä sanoi, että oli hyvin tarkka erotus sillä kuka Phillietä piteli — ja että parantavan lääkkeen kiertokulku luissa ja lihaksissa pysähtyi, kun muutamat häntä pitivät sylissään. Ja etkö muista kuinka hän huusi, kun sinä tulit lähelle?"
"Hän huuti tikti, että minä utein pittin tojmeni hänen tilmääntä, kun minä tahdoin taada telville, mitä ainetta tilmän valkuaitet olivat. Titä minä en ole kotkaan tehnyt Tejjylle — te ei tiihen leikkiin milloinkaan tuottunut. Katto, kuinka tujullitetti te tinua kattelee. Minutta ten tilmät tanovat: 'Minä kuolen, jollei tohtoji Toddy minua hoida. Minä en oliti utkonut, että tinä voitit olla noin kova, Willy'."
Vastahakoisesti Willy luovutti kallisarvoisen taakkansa Toddyn huostaan ja tämä puristi potilasta niin hellästi, että koira raukka vingahti surkeasti ja koetti kaikin tavoin vapautua syleilystä.
"Siinä se nyt nähdään", sanoi Willy. "Sinä et ollenkaan sovi sitä hoitamaan."
"Mikti en minä tovi", sanoi Toddy. "Te on vain lääke, joka vaikuttaa. Pallot — ei kuin pillejit — eivät voi mennä luiden ja lihatten titään ilman että kotkee."
"Minä luulen sen riippuvan siitä, ettemme antaneet sille niitä minkään hyvälle maistuvan kanssa, niinkuin isä meille aina tekee."
"Annetaan tille jotakin hyvää nyt jälkeenpäin", sanoi Toddy. "Kyllä te löytää lääkkeen, ja titte ne voivat kulkea yhdettä kaiketta tovutta."