"Sehän onkin mainiota", sanoi Willy siepaten koiran syliinsä. Toddy kiirehti edellä ja pani veden juoksemaan ammeeseen. Koira pantiin ammeeseen ja siellä se entistä ankarammin ponnistelihe irti päästäkseen. Kun Willy sen huomasi, sanoi hän:
"Eikö lapsia pannakin kuumaan veteen, kun hampaat heitä vaivaavat, Tod?
Nyt Terry taas saa olla pikku lapsi. Aukaise toinen hana!"
Viipymättä Toddy avasi hanan-, ja eläin parka, jolle rupesi selviämään, ettei se mitenkään voinut päästä vapaaksi, näkyi samaan aikaan rupeavan alistumaan kohtaloonsa.
"Näetkös, se on jo parempi", huudahti Willy, joka oli jännitettynä koiraa tarkannut. "Nyt sen jo saa ottaa pois. Oh hoh, kylläpä tuo vesi onkin kuumaa! Miten ihmeessä me saamme sen ammeesta pois?"
Toddy kumartui ammeen laidan yli ja tarttui koiraa päähän. Koira vastusteli vimmatusti. Toddy pani kaikki voimansa ja taitonsa liikkeelle. Yht'äkkiä hän kadotti tasapainonsa ja putosi päälleen ammeeseen. Kauheasti parkuen hän sieltä ryömi ylös; sillävälin Willy sai käsiinsä koiran ja pelasti sen kuivalle maalle, kylpyhuoneen laattialle.
"Ui-ui-uii!" ulvoi Toddy.
"Koskeeko kovasti, rakas pikku veikko?" kysyi Willy hellästi.
"Ei", sanoi Toddy, "ei enää ollenkaan kotke, mutta voi — Willy jakat — minä tain tuuni vettä täyteen, ja te huuhtoi poit kakun maun. Ei tiitä ollut ollenkaan hyötyä, vahinkoa vain."
"Minusta olisi parasta, että kuivaisit auringossa vaatteitasi", sanoi
Willy, "ja vaihtaisit koira raukalle kuivaa ylle."
"Minä tahdon, että minullekin pannaan toitet vaatteet", nyyhkytti Toddy.