"Minä haluaisin vain tietää", sanoi Willy unohtaen kaiken muun paitsi kysymystä, joka kiersi hänen mielessään. "Kuka heittää kukkia viimeisen ihmisen hautaan, ja kuka kaivaa kuopan, johon hän pannaan? Mitähän, jos minä olisin tuo viimeinen ihminen! Minä olisin niin huolissani hautajaisten vuoksi. Mutta minäpäs tiedänkin, mitä teen — minä rukoilisin Jumalaa, että hän ottaisi minut suoraan taivaaseen, niinkuin Hän kerran otti Eliaan. Mutta täti, kuka veti vaunuja, joissa Elia meni taivaaseen — kaarneetko, jotka toivat hänelle ruokaa?"
"En tiedä", sanoi rouva Burton, "mutta siitä olen varma, etteivät mitkään vaunut olisi tulleet häntä hakemaan, jos hänellä olisi ollut tapana rikkoa toisten ihmisten tuoleja ja sitoa kappaleet koiran kaulaan."
"En minä ole sitonut mitään tuolin kappaleita koiran kaulaan", sanoi Willy, jolle rupesi selviämään, mihin täti huomautuksillaan viittasi. "Minä sidoin koko Terryn koko tuoliin, ja minä olin sille aivan yhtä kiltti kuin sinäkin olet ollut minulle. Mutta sitten se yhtäkkiä ryntäsi pois ja vei koko tuolin mennessään. Muistat kai raamatun kertomuksen pahastahengestä, joka meni sikalaumaan ja kuinka siat sitten syöksyivät vuorenjyrkänteeltä mereen? Minusta tuntuu, että joku tuollainen pahahenki on mennyt Terryynkin."
Rouva Burtonin usko oppiin pahoista hengistä ei ollut niin ehdoton, kuin mitä sen olisi tullut olla, mutta siitä huolimatta lauhtui hänen vihansa ja, välttääkseen uusia nöyryytyksiä, hän sanaa sanomatta jätti Willyn ja meni vierashuoneeseen. Naisen sanavarastossa ei löydy sanoja, jotka riittäisivät kuvaamaan näkyä, joka rouva Burtonia kohtasi, ja rientäessään korjaamaan parhaansa mukaan mitä korjattavissa oli hänen vihansa nousi uudelleen. Hänen vielä ollessaan epätoivoisen vihan vallassa astui Willy huoneeseen ja huudahti:
"Oletko sinä, Alice täti, kaatanut kumoon tuon pöydän ja rikkonut kukkamaljakon?"
Rouva Burton oikaislhe vaistomaisesti ja ojentautuen aito Lady Macbethimaiseen asentoon hän pudisti Willylle niin uhkaavasti sormeaan, että tämä horjahti taaksepäin. Täti julisti vain lyhyesti:
"Huomenna!"
X LUKU
"Lopun alkua"! sanoi herra Burton aamiaispöydässä katkaisten lyhyen vaitiolon pikku vieraiden viimeisenä heillä-olopäivänä.
Rouva Burton istui lempeän näköisenä eikä vastannut.