"Pojat, tunnetteko olevanne uudestisyntyneitä?" kysyi herra Burton poikiin kääntyen.
"Mitä?" kysyi Willy.
"Tunnetteko olevanne siveellisesti ja henkisesti uudestisyntyneitä?"
"Uudestisyntyneitä?" kysyi Willy.
"Te on kauhean pitkä tana", sanoi Toddy suu täynnä kaurapuuroa. "Pappi tanoo toitinaan kijkotta aivan tamalla tavalla, ja tilloin minua haluttaa pyöjähtää ympäji penkittä."
"Uudestisyntyneitä — täydellisesti muuttuneita", selitti herra Burton.
"Ehkä", sanoi Willy tarkasteltuaan käsiään ja tunnusteltuaan vatsaansa saadakseen siten selville oliko todellakin tapahtunut suuri silmin havaittava muutos. "Ehkä me olemme hiukan kasvaneet, mutta sitä me itse emme voi nähdä."
"Eikö teistä tunnu, että haluaisitte hyvin pian taas nähdä pikku siskoa?" kysyi rouva Burton koettaen parhaansa mukaan vaihtaa puheenaihetta. "Ettekö tahdo mennä ja kokonaan jäädä hänen luokseen?"
"En minä ainakaan", sanoi Toddy. "Meillä kotona ei ole koijaa ja koijien kiinniottaminen on hyvin hautkaa paitti tilloin, kun ne eivät anna itteäntä kiinni, niinkuin Tejjy niin utein tekee."
"Tarkotan, ettekö täällä ole tulleet koko joukon kiltimmiksi, kuin mitä olitte tänne tullessanne?" kysyi herra Burton kiinnittämättä huomiota vaimonsa epätoivoisiin ponnistuksiin.