"Vain yksi kysymys vielä rakkaani", sanoi herra Burton. "Sitten en enää halua jatkaa. Tahtoisin vain kysyä pojilta, ovatko he huomanneet ristiriitaa perinnöllisissä taipumuksissaan, ja jos ovat, kumpi puoli on päässyt voitolle?"
"Sinäpäs leikit pappia, niinkuin Tod sanoo", huomautti Willy.
"No, miltä sinusta tuntuu", kysyi herra Burton vaimonsa iloisesta naurusta keveästi punastuen.
"Minusta tuntuu aivan samalta kuin kirkossa, kun odotan, että pyhäkoulu alkaisi", sanoi Willy.
"Minutta kantta", puuttui Toddy puheeseen.
"Nyt voitte juosta ulos leikkimään", sanoi herra Burton nähdessään, että poikien lautaset olivat tyhjät.
Pojat läksivät. Terry kulki joukon etunenässä, kunnes se poikien saavuttua pihalle hävisi jäljettömiin.
"Sinun ei olisi pitänyt nolata minua heidän kuultensa", sanoi rouva Burton. Herra Burton näki nyt ensi kerran vihan väreilevän vaimonsa kasvoilla.
Herra Burton kiirehti suorittamaan anteeksipyyntönsä naineille niin ominaisella tavalla ja sanoi:
"Elä ole milläsikään, rakkaani, eivät he ymmärtäneet?"