"Minä uskon, että vain samaa lihaa ja verta oleva voi ymmärtää täysikasvanutta" alkoi hän.
"Elleivät nämä vain ole liiaksi vaatimattomat luopuakseen toisinaan hetkeksi omista periaatteistaan", keskeytti herra Burton.
Rouva Burton katseli tyytymättömänä silmät selällään miestään, mutta kykeni sentään niin hallitsemaan itsensä, että saattoi jatkaa:
"Ja minä luulen, että on vielä monin verroin vaikeampaa ymmärtää lapsia, joiden kehittymättömäin luonteiden ilmaukset usein ovat niin epämääräisiä, ja jotka vain ylen harvoin voivat pukea sanottavansa käsitettävään muotoon."
"Minä puolestani en ole koskaan huomannut, että pojat eivät kykenisi sanomaan, mitä he kulloinkin haluavat", sanoi herra Burton.
"Tuo puhe on vasta oikein miehen suusta", sanoi rouva Burton, joka taas täysin hallitsi itsensä.
"Niinkuin ei lapsilla olisi muita kuin aineellisia tarpeita ja toivomuksia! Mitä luulet sen merkitsevän, kun Willy istuu synkkänä jossakin nurkassa, ja jos häneltä kysyy, mikä häntä vaivaa, karjaisee: 'Ei mikään!' äänellä, joka selvästi osoittaa, että jokin sentään hänen pientä päätään vaivaa! Ja mitä merkitsevät Toddyn puoleksi lystikkäät, puoleksi juhlalliset kysymykset asioista, jotka menevät yli hänen ymmärryksensä, ja mitä merkitsee, että hän vastauksen saatuaan on edelleenkin yhtä miettiväisen ja hartaan näköinen kuin ennenkin! Luuletko, etteivät he välitä muusta kuin ruuasta ja leikkimisestä?"
Herra Burton tunsi olevansa täydellisesti nujerrettu, ja hänen katseensakin paljasti hänen tunteensa. Vihdoin hän sanoi:
"Olet oikeassa, pikku vaimo. Minun olisi pitänyt neuvotella sinun kanssasi viime kesänä, ennenkuin otin pojat hoitooni!"
"Ja minä puolestani olen hyvin iloinen, ettet niin tehnyt", sanoi rouva Burton, "sillä — sillä sinä selviydyt omin neuvoin paljon paremmin, kuin jos minä olisin ollut neuvonantajanasi. Sinussa ja pojissa virtaa samaa verta, ja sinä olet onnistunut monessa kohdin, missä minä olen epäonnistunut. Olisinpa tämän kaiken käsittänyt, ennenkuin he tulivat! Kuinka paljon olisinkaan säästänyt heitä — ja itseäni!"