"Keksitäänpäs nyt tänäpäivänä jotakin oikein hauskaa, pojat! Huomenna äiti odottaa teitä kotiin, ja täti haluaisi, että teidän viimeinen päivänne täällä olisi oikein hauska."
"Huomenna!" huudahti Willy kiinnittäen huomiota tähän ainoaan sanaan.
"Minä luulin, että me jo tänään menisimme kotiin."
"Niin olikin ensin tarkotus, rakkaani", sanoi rouva Burton. "Mutta minusta teillä ei ole mitään kiirettä, ja sitäpaitsi en minä raatsisi antaa teidän mennä niin pian. Haluttaako teitä todellakin tänään lähteä?"
"Siitä lähtien, kun me tulimme tänne olen minä lähtöä ajatellut ja laskenut päiviä", sanoi Willy. "Välistä tuntui aivan, että halkeaisin, jos en pian pääsisi kotiin, mutta minä koetin olla hyvin urhoollinen, sillä isä sanoi, että oli parempi pikku siskolle, että me olemme poissa kotoa. Väliin yöllä minä itkin, kun en ollut omassa pikku vuoteessani."
"Voi poika raukka", sanoi rouva Burton suudellen Willyä, "miksi et ole kertonut tädille, että sinun on niin ikävä?"
"Et sinä olisi sille mitään mahtanut", sanoi Willy "ei kutkaan muut kuin isä ja äiti mahda sille mitään. Ja sitten ei minusta ole ollenkaan hauskaa kertoa jostakin, joka pahottaa mieltäni — jokin kurkussani panee vastaan, kun yritän sellaisista asioista kertoa."
"Eikö sinulla ole ollut meillä hauskaa? Olethan usein saanut tehdä mitä ikinä olet halunnut, ja me olemme enon kanssa kaikin tavoin koettaneet sinua hauskuttaa."
"Niin kyllä", huokasi Willy. "Mutta toiset ihmiset tietävät, mistä me pojat pidämme; toiset tietävät, mistä he tahtoisivat, että me pitäisimme. Ja sellaisia ihmisiä joista minä ensiksi puhuin, ovat isä ja äiti! Harry eno ja sinä olette sitä toista lajia. Sinä olet kyllä joskus kovasti kiltti, ja minä pyydän äidiltä, että minä saan kutsua sinut meille, ja silloin minä näytän kuinka pikku poikia pitää hoitaa ja huvittaa."
"Kun tinä tulet meillä käymään", sanoi Toddy, "niin tinä taat namutia atejioiden välittä, ja tinä taat leipoa tavileipiä, vaikka tinulla olitikin pyhäpuku päälläti. Enkä minä yhtä mittaa tanoiti: 'Et taa tehdä noin!'"
"Ja sinun oma äitisi tulee telmimään sinun kanssasi", sanoi Willy. "Minä toivoisin, että sinulla olisi isäkin — se olisi meistäkin niin hauskaa."