"Antaa heidän potkia mielensä mukaan", sanoi rouva Burton. "Pesuharjan kosketus ei tule koskaan loukkaamaan sellaisia jälkiä. Voisin kulkea ympäri täällä kotona ja suudella kaikkea, mitä he ovat koskeneet."
"Silloin saisit suudella viuluni koppaakin," sanoi herra Burton, "siinä on aivan selvä jälki Toddyn kengännaulasta. Muistat kaiketi syntymäpäivä-aamusi? Kirjoituspöydällä on suuri sinipunerva mustetahra, Toddyn työtä sekin. Olisi onnellista, jos suudelmasi voisi poistaa tahran, jota puuseppä pitää voittamattomana. Sitäpaitsi on heidän vuoteidensa kohdalla seinässä tahroja, pojat kun ovat maanneet poikittain vuoteissaan hieroen päitään seinäpaperiin."
"Ne saavat jäädä siihen ikiajoiksi", sanoi rouva Burton.
"Mitä? Sinun kauniiseen lempihuoneeseesiko?" kysyi herra Burton.
Rouva Burtonin kasvoilla näkyi merkkejä kiivaasta sisäisestä taistelusta, mutta hän vastasi:
"Voihan huonekaluja siirtää. Voihan tahrojen kohdalle panna siirtoseinän, huoneenhan voi kalustaa kuinka tahansa, mutta heidän herttaisten leikkiensä jälkiä ei saa hävittää."
Tämä hellyyden ilmaus ei kuitenkaan tunkeutunut avaimenreiästä poikien korviin niin, että he olisivat sen kuullessaan vaienneet. He vain jatkoivat elämöimistä niin äänekkäästi, että rouva Burtonin itsensä lopuksi täytyi mennä avaamaan ovi.
"Mehän täällä olemme", kuului Willyn tarpeeton selitys oven avautuessa. "Me tahdomme tietää, milloin lähdemme kotiin ja kuka tulee meitä hakemaan ja mitä me saamme läksiäisiksi. Me emme tahtoisi kukkia, isä ja äiti antavat meille aina kukkia, ja meillä on niitä kotona aivan tarpeeksi."
"Hedelmäkakku oliti kaikkein pajatta", sanoi Toddy. "Te pytyy mielettä niin kauhean kauvan aikaa. Äiti kytyi kejjan itältä, muittiko hän hedelmäkakkua, jota tajjottiin jouva Birchin luona. Tilloin itä näytti kovin tujullitelta ja tanoi, ettei hän voinut titä kotkaan unohtaa. Mutta täti, etkö tinä laita jotakin ejikoiten hyvää juokaa, kun joku lähtee tinun luotati poit. Äiti tekee aina niin, hän tanoo, että täytyy työdä vahvatti, kun lähtee matkalle." (Matkaa Lawrencelta Burtonille oli vajaa neljännes kilometri.)
"Kyllä saat oikein hyvän päivällisen, Toddy rakas", sanoi rouva Burton, "niin hyvän kuin täti vain voi valmistaa."