"Mutta minäpät taan niin paljon jahaa kuin minä vain tahdon, kun minä tulen itokti", sanoi Toddy.
"Ja kuinka luulet sen tapahtuvan?" kysyi herra Burton uteliaana.
"Minä tulen entin oikein kiltikti ja titte minä jukoilen, että Jumala antaiti minulle jahaa", sanoi Toddy. "Mittähän Jumala täilyttää kaikkia hautkoja atioita, joita Hän antaa ihmitille, kun ihmitet niitä häneltä jukoilevat — jahaa ja kaikenlaitta muuta!"
"Tietysti taivaassa", sanoi Willy.
"Onko Hänellä tiellä täättölaatikko ja lelukaappi?" kysyi Toddy.
"Sh h-h!" kuiskasi rouva Burton pyytävästi.
"Hänhän vain pukee sanoiksi sen, mitä aikaihmiset sisimmässään ajattelevat, rakkaani," sanoi Herra Burton. "Jatka, Willy."
"Sitten hänen rahansa loppuivat kokonaan. Mutta hän ei voinut kirjottaa isälleen lisää saadakseen, sillä siinä maassa ei ollut postikonttoria. Ja hänen täytyi mennä palvelukseen, ja isäntä pani hänet hoitamaan sikoja ja hänen täytyi syödä samaa mitä siatkin söivät. Minä en varmasti tiedä söikö hänkin kaukalosta."
"On ikävää, ettei sinulla tuossa kohdassa ole varmoja tietoja", sanoi herra Burton.
"Eikö hän taanutkin leikkiä hiekatta aivan niinkuin tiat?" kysyi Toddy. "Hänen itäntä oli niin kaukana, ettei itä titä nähnyt eikä voinut tanoa hänelle: 'Älä tee niin?'"