"Emme toki", sanoi Toddy, "kun taa leikkiä haavottunutta totamiettä ja kotona tamalla kejtaa taa päivällittä ja aamiaitta."
"Kotiin pääsette kumpikin vaivatta", sanoi rouva Burton. "Istukaa ja odottakaa vain kaikessa rauhassa, minä lähetän hevosen teitä hakemaan."
"Voi, kuinka hauskaa, eikö olekin hauskaa, Tod. Onko hauskaa, että satutit itsesi? Mutta onko sinulla pähkinöitä taskussasi, täti?" uteli Willy.
"Kuinka minulla niitä olisi!" sanoi rouva Burton hetkeksi kärsivällisyytensä kadottaen.
"Niin, minä vain luulin, että sinulla olisi. Isällä on aina mukana pähkinöitä, lähtiessään meitä etsimään, kun olemme viipyneet hyvin kauvan aikaa kotoa poissa", sanoi Willy.
Äkkiä kuului alhaalta tieltä kavioiden kapsetta.
"Luultavasti se on Mike", sanoi rouva Burton. "Hän läksi ratsain teitä hakemaan."
"Luultavasti se on isä", sanoi Willy. "Isä tulee aina silloin, kun me häntä eniten tarvitsemme."
"Ja hänellä on varmaankin pähkinöitä muattaan", huomautti Toddy.
Kavioiden kapse lähestyi, mutta hidastuvassa tahdissa, ja lopuksi tienkäänteestä ilmestyi kuin ilmestyikin Tom Lawrence ratsain, vanha eväsreppu ja leili olan yli heitettyinä.