"Isä!" huusivat pojat, "eläköön!" Tom Lawrence heilutti lakkiaan, ja Toddy huudahti: "Hänellä on pähkinöitä, kotka laukku on mukana!" Isä pidätti hevosensa ja hyppäsi alas satulasta.
Willy karkasi hänen syliinsä ja Toddy huusi:
"Itä, eikö olekin pitkä aika tiitä kuin viimekti näit haavoittuneen totamiehen?"
Sitten Toddy pantiin satulaan ja Willy hänen taakseen, ja kun eväsreppu avattiin, löytyi sieltä voileipiä, ja pojat koettivat juoda lekkeristä, mutta kaatoivat suuren osan vedestä päälleen. Tom talutti varovasti hevosta ja toisella puolen astui rouva Burton kädellään kannattaen Toddyn nyrjähtynyttä jalkaa, ettei se pääsisi satulaan koskemaan. Hän ei väistynyt tuumakaan keskitien paksusta pölystä, vaikka heitä vastaan tiellä tulikin useita hänen hienoimpia tuttujaan. Ja aivan kuten varttuneempienkin usein käy, nuo pikku sankarit unohtivat äkkiä, että olivat olleet sankarillisia, ja he rupattelivat vallattomasti kuten iloiset lapset ainakin. Seurue kulki kiertotietä, jottei kukaan heitä näkisi ja rientäisi kertomaan rouva Lawrencelle, että jotakin oli tapahtunut. Poikia varoitettiin vakavasti, etteivät äidille mitään kertoisi, ennenkuin isä oli ehtinyt häntä siihen valmistaa. Isä kantoi sitten molemmat pojat äitiä suutelemaan; ja kun he olivat riisuutuneet ja pujahtaneet vuoteisiinsa, toi hoitajatar pikku siskon poikien huoneeseen ja pani hänet hetkeksi poikien väliin makaamaan näiden suureksi iloksi, eikä iltatoimituksista tahtonut tulla loppua, kun poikain samalla kertaa piti näytellä sekä vanhempain että lasten osaa. Willy lankesi sitten polvilleen ja rukoili:
"Rakas Jumala, me olemme hirveän iloisia siitä, että taas olemme kotona, sillä ei kukaan voi olla meille niin kiltti kuin isä ja äiti ovat, etkä voi käsittää kuinka iloinen minä olen, kun sain voimia kiskoa oksan puusta irti; ja siunaa rakasta Alice tätiä siitä, että hän löysi meidät ja siunaa Mikeä siitä, että hän etsi meitä ja oli pahoillaan, kun ei meitä löytänyt ja suo, että kaikkien pikku poikien isät ovat juuri sellaiset kuin meidän isämme on, että he tulevat heidän luokseen aina kun he häntä tarvitsevat, aivan niinkuin — Sinä. Amen!"
Toddy ummisti silmänsä ja sanoi:
"Jakat Jumala, älä vain unohda, että minä kejkitin entikti ylöt vuojelle. Amen!"
XII LUKU.
Pari viikkoa myöhemmin oli pieni perheseura koolla Lawrencien kodissa. Mitään varsinaisia kutsuja ei oltu haluttu järjestää täksi päiväksi, jolloin rouva Lawrence kuukauden päiviin ensimmäistä kertaa saapui päivällispöytään. Burtonit olivat kutsutut kaikessa hiljaisuudessa tätä merkkitapausta viettämään ja iloitsivat siitä suuresti. Pojat, joille päivän kunniaksi oli annettu lupa istua pöydässä, rupattelivat niin äänekkäästi, ettei kukaan muu tahtonut saada ääntänsä kuuluville. Loppujen lopuksi he eivät millään keinoin enää voineet pitkittää makuullemenovalmistuksia; he olivat suudelleetkin vanhempiansa ja vieraita jo kolmasti: ensimmäisen kerran tavalliseen tapaan jäähyväisiksi, toisen kerran varmuuden vuoksi ja kolmannen kerran ollakseen vakuutettuja siitä, ettei kukaan ollut unohtunut. Ylhäältä kuuluvat poikain pyynnöt ja kysymykset keskeyttivät tuon tuostakin alhaalla olevien keskustelun, mutta kun Lawrence henkilökohtaisesti meni yläkertaan vastatakseen viimeiseen kysymykseen, tapasi hän pojat sikeässä unessa. Senjälkeen molemmat perheet voivat rauhassa antautua tuohon välittömään, herttaiseen seurusteluun, joka on tavallista läheisten, kauvan erossa olleiden ystävien kesken. He puhelivat paljosta, mitä maailmassa oli tapahtunut, paljosta, mitä ei ollut tapahtunut vaikka olisi pitänyt, — tähän seikkaan olivat syynä henkilöt, jotka ajattelivat asioista toisin kuin he itse; he lauloivat, soittivat, lueskelivat ääneen, puhelivat taiteesta ja vanhoista tauluista, kunnes rouva Lawrence muutti keskusteluaiheen luvaten korvata Burtonien tuolin, jonka lapset Terryn avustuksella olivat rikkoneet.
"Se ei tule kysymykseenkään", sanoi rouva Burton, "pidä vain silmällä, etteivät nuo rakkaat pikku velikullat pääse tekemään tuollaisia kepposia sellaiselle, joka ei satu heistä niin pitämään kuin minä. Annan heille sydämestäni anteeksi."