"Sen johdosta, että hän on niin viisaasti vaimon itselleen valinnut — tahi, että hän löysi armon siellä, missä avioliitot määrätään", sanoi Tom.

"Ei Harry minua ensinkään valinnut", sanoi rouva Burton. "Wiliy teki sen hänen puolestaan; kait se sitten oli taivaassa säädetty. Mutta saanko kysyä, mitä laatua äkkiä saavuttamani kokemukset ovat? Olisin iloinen huomatessani, että voisin ajatella tuota poikien kanssa elämääni aikaa muutoinkin kuin syvästi nöyryytettynä. Samana hetkenä, kun he saapuivat, astuin minä alas 'Nöyryytyksen Laaksoon', ja siitä lähtien olen sieltä tuskin hetkeksikään päässyt pois."

"Ellen pelkäisi itseäni epäiltävän siitä, että haluan paiskata ihmisille siveysohjeita vasten kasvoja, tahtoisin väittää, että tuo samainen 'Nöyryytyksen Laaksossa' vaeltaminen on kehittävää", vastasi Tom. "Mutta moralisoiminen sikseen — sinä olet tehnyt huomion, ettei lapsia voi hoitaa heitä ensin rakastamatta, ja että rakastavinkin sydän saa tottua kantamaan suruja erehdysten ja laiminlyöntien vuoksi."

"Puhumattakaan siitä, että tuo sama seikka saa isän hiukset harvenemaan", sanoi herra Burton.

"Sellaista en ota lukuun, ennenkuin olen saavuttanut kuudennenkymmenennen ikävuoteni", sanoi Tom.

"Olen tullut siihen tulokseen, että rakkaus on ehdottomasti välttämätöntä", sanoi rouva Burton, "mutta tunnustan, etten voi käsittää miksi rakkaus vaatii, että minua poljetaan ja mairitellaan ja että minulta riistetään kaikki arvovalta omassa kodissani, että minut saadaan suostumaan kaikkeen, todellakin —."

"Siihenkin olet tehnyt itsesi syypääksi", kuiskasi herra Burton vaimollensa. Helena Lawrencen posket alkoivat hehkua, ja tämä äitien esikuva vastasi:

"Kadottaako kaikkien meidän Isämme arvovaltansa salliessaan meidän kulkea omia lapsellisia teitämme, kun emme ymmärrä parempaa. Jokaista myönnytystä seuraa kehittyminen lasten puolella, jos nämä ovat rehellisiä; elleivät he sitä ole niin tuntuu minusta, ettei myönnytystä ole tehtykään. Mutta minun lapseni ovat rehellisiä."

Rouva Burtonin huulet avautuivat ja sen nähdessään hänen miehensä kuiskasi:

"Et saa!"