"Totteleeko hän vielä yhtä ehdottomasti, Harry?" kysyi Tom.
"Totteleeko hän?" huudahti Harry teeskennellyn traagillisesti. "Jos voisin kuvata sinulle vankihuoneeni kauhut, saisit nähdä, ettet Burtonin perheen tottelevainen jäsen koskaan tottelevaisuudellaan kersku."
"Ei tietenkään", sanoi rouva Burton. "Eikö hän ole antautunut minun komennettavakseni ja pitäisikö minun jättää täyttämättä tämä vastuunalainen tehtävä? Minä tottelin vanhempiani."
"Etkä tietenkään koskaan epäillyt, että heidän määräyksensä olivat viisaat ja hyvät ja välttämättömät?" kysyi Lawrence.
"Tom, Tom!" sanoi Helena varottavasti. "Jos haluat, ettei Alice panettele toisten ihmisten lapsia, saat itse seuloa sanasi toisten lasten vanhemmista puhuessasi. Älä näyttele ylintä tuomaria."
"En ensinkään", sanoi Tom nopeasti, "mutta tahtoisin vain hetkeksi lainata naisen uteliaisuuden ja saada sen tässä erikoistapauksessa tyydytetyksi."
"En tiedä pidinkö vanhempieni määräyksiä aina ehdottomasti viisaina", sanoi rouva Burton, "mutta kuinka olisinkaan sitä voinut tehdä. Olinhan vain lapsi!"
"Ja noudatitko nuoreksi rouvaksi tultuasi elämässäsi ja teoissasi aina ehdotonta tottelevaisuutta?" kysyi Tom.
"En — en aina", huudahti rouva Burton, "mutta millä muulla tavoin lapsi voi palkita vanhempien huolenpidon ja uhraukset kuin pyrkimällä taipumaan heidän tahtoonsa?"
"Hyvä!" huudahti Harry. "Ja millä muulla tavoin voi aviomies, joka itse tietää menettelevänsä oikein — osottaa panevansa arvoa elämäntoverinsa seuralle kuin sokeasti noudattamalla vaimonsa mieltä, olivatpa tämän mielipiteet kuinka heikosti perusteltuja tah —"