"Hän ottakoon neuvoista vaarin, älköönkä esiintykö niin tyhmänylpeänä", sanoi rouva Burton. "Eikä hänen pitäisi hillitä veljellisten neuvojen tulvaa."
"Oh, kiitos, kiitos!" sanoi Tom. "Toivon, että ivasi hiukan terästää ymmärrystäni, sillä te olette panneet minut ratsun selkään välillenne, ja siinä minun täytyy ratsastaa kunnes näännyn."
"Älä ole nenäkäs, Tom", varotti Helena.
"Koetan parhaani", sanoi Tom. "Mutta maailmassa ei voi koskaan lausua julki ikäviä totuuksia olematta nenäkäs — tai ainakin joutumatta nenäkkään kirjoihin."
"Tom sanokoon mitä haluaa", sanoi rouva Burton. "Minä vaadin sitä!"
Rouva Lawrencen hymy osotti, että hän jo edeltäpäin iloitsi siitä, mitä tuleman piti, ja hänen miehensä jatkoi: "Vanhemmat kohtelevat, mikäli olen huomannut, yhdeksässäkymmenessä yhdeksässä tapauksessa sadasta lapsia kuin jotakin välttämätöntä pahaa. Kunnon isät ja äidit kauhistuisivat tämän kuullessaan. Ja kun tuo totuus sattumalta tulee ilmi — kuten aina tapahtuu hyville ja viisaille ihmisille — on se niin karvas ja hämmästyttävä, että he etsivät turvaa perintätavoista. Eikö heitä itseään aikoinaan kasvatettu juuri samaan tapaan? Se on saman lain käytäntöön sovelluttamista, joka aina on tehnyt entisestä orjasta julmimman herran ja entisestä palvelijasta ankarimman isännän. Mutta tällaiset vertailut loukkaavat ylpeyttä, ja mitä merkitsee itsekunnioitus, jos ylpeys väistyy sen tieltä?"
"Oi sitä ihmisluontoa?" huokasi Harry. "Pian kait joudut puhumaan
Aatamin lankeemuksesta, Tom."
"Ei pelkoa!" naurahti herra Lawrence. "Aivan toisten ihmisten lankeemukset minua enemmän vaivaavat ja ennen kaikkea se, että he jäävät lankeemukseensa ja tyynesti makaavat paikoillaan musertaen alleen pienokaisraukat, jotka eivät suinkaan ole syynä heidän lankeemukseensa. Aatami edes toivoi pääsevänsä takaisin ylevään asemaansa, mutta useimmat vanhemmat eivät ole olleetkaan tuollaisessa ylevässä tilassa, johon voisivat jälleen pyrkiä, ja vain harvat heistä muistavatkaan, että joku heidän esi-isistään olisi tuollaisessa asemassa ollut."
"Mutta miten käy, jos joku haluaa noudattaa sinun ihanteellista lastensuojelemisperiaatettasi?" kysyi rouva Burton. — "Onko mukauduttava jokaiseen lasten vaatimukseen, samalla kun näiden kaikki kepposet jäävät rankaisematta; onko oltava käskettävänä käskijän asemasta?"
"Ei suinkaan", sanoi Tom, "se on paljon vaikeampaa. Täytyy elää lasten eikä oman itsensä vuoksi."