"Ja antaa heidän turmella kaikki lepohetkesi ja panna suunnitelmasi nurin."
"Kyllä, elleivät ne ole tärkeämpiä kuin ihmiselämä ja ihmisen luonteen kehitys", vastasi Tom. "Viimeinen huomautuksesi vie meidät lähtökohtaan; jos haluat sitä itseksesi tutkia, opit paljon enemmän, kuin mitä minä voin sinulle opettaa ja oppia paljon hauskemmalla tavalla."
"En halua itse tutkistella", sanoi rouva Burton, "kun kerran voin saada tietoni toisten avulla."
"Jatka Tom", sanoi rouva Burton, "suo meidän edelleen tutustua kasvatustieteilijään sinussa. Koetamme tukkia toisen korvamme niin ettei toisesta korvasta pääse ulos se, mikä toisesta on mennyt sisälle."
"Haluan vain sanoa, että juuri ne suunnitelmat ja hauskat hetket, joiden Alice väitti lasten vuoksi turmeltuvan, turmelevat jokaisen lupaavan nousevan polven. Lasta pitäisi opettaa, mutta sen sijaan häntä vain pidetään kurissa. Häntä pitäisi ohjata käsittämään kaiken sen välttämättömän sisintä olemusta, jota hänelle vuodesta vuoteen tyrkytetään, mutta sen sijaan hän ennen pitkää huomaa, että lasten kysymykset ovat yhtä vähän tervetulleita kuin veronkantajat tahi laskujen tuojat. Ja on aivan hämmästyttävää huomata, kuinka pian lapset tottuvat vetäytymään kuoreensa ja myöhemmin etsimään seuraa, joka heitä voi sietää."
"Sinun ei ainakaan tarvitse peljätä omia poikiasi, Tom", sanoi herra Burton. "Maksaisin paljon jos keksisin yhden ainoan kysymyksen, jonka he olisivat halunneet tehdä, mutta kuitenkin jättäneet tekemättä."
"Ja kuinka hirveästi he voivat niitä tehdä, — ei silti, että siinä olisi mitään pahaa —", sanoi rouva Burton.
"Se ilahduttaa minua", sanoi Tom, "mutta toivoisin, etteivät he kääntyisi kenenkään muiden puoleen kuin äitinsä ja minun."
"Kas niin, Tom", sanoi rouva Burton, "älä luule, että koskaan jätin heitä vastausta vaille, tahi että vastasin epäystävällisesti."
"Luonnollisestikaan et ole sitä koskaan tehnyt", sanoi Tom. "Suonet anteeksi, että käytän vanhaa sananlaskua: 'Poikkeukset todistavat säännön oikeaksi.' Olen todellakin ollut huolissani siitä, pitääkö tämä sääntö paikkansa, kunnes sinä tulit perheeseen. En ole koskaan tuntenut toista poikkeusta."