"Kuinka hyvin tunnetkin häälyvän mielen, Tom!" sanoi rouva Burton. "Et suinkaan puhu omasta kokemuksesta?"
"Toivoisin, ettei niin olisi asian laita", sanoi Tom. "Mutta kuvitteleppas, että sattumalta olet mennyt tuollaisessa mielentilassa Herran huoneeseen. Eikö kuulemasi ole ajatustesi suuntaa muuttanut, etkö ennen pitkää ole tullut huomaamaan että juuri tällaisina heikkoina, lapsellisina epäilyksen hetkinä mieli on aivan erikoisessa määrässä vastaanottavainen kaikelle tosihyvälle ja täysipitoiselle?"
Rouva Burton jäi hetkiseksi miettimään ja osotti vaikenemisellaan myöntävänsä Tomin väitteen oikeaksi, mutta ei nähtävästi kuitenkaan ollut selitykseen tyytyväinen, koskapa hän kysyi:
"Oletko sitten sitä mieltä, että lapset aina ovat mallikelpoisia — etteivät he koskaan tee kysymyksiä muista kuin taivaan määräämistä asioista ja että he aina ovat ehdottomasti vilpittömiä?"
"Hehän ovat ihmisiä", sanoi herra Lawrence, "ja täynnä inhimillisiä heikkouksia, mutta jokainen ihmisolento tietää omasta kokemuksestaan — en tietenkään tarkoita täällä läsnäolevia — miten harvoin sitä toisia loukatessaan on tarkottanut pahaa. Lapset tietysti jäljittelevät vanhempiensa vikoja, ja — voi minua poloista! perivät isäinsä heikkoudet, mutta on kummastuttavaa, kuinka vähän heillä näyttää niitä olevan, kun tarkastelija haluaa unohtaa itsensä ja uhrautua heidän hyväkseen. Tunnustan, että tarvitaan Salomon viisaus ratkaistaessa milloin he ovat vilpittömiä ja milloin taas heillä on kiusanteko mielessä."
"Ja voiko sanoa, miten Salomon viisaus on tässä tapauksessa hankittava?" kysyi rouva Burton.
"Luullakseni samasta lähteestä, josta Salomo sitä ammensi", sanoi Tom Lawrence, "vilpittömästä ja epäitsekkäästä pyrkimyksestä ja siltä Auttajalta, joka on valmis tukemaan rehellistä tahtoa, missä sen tavanneekin. Mutta on niin paljon helpompi luottaa itsekkäisyyteen ja sen kaksoissisareen epäluuloon, ja siksi vain armollinen Sallimus voikin pelastaa useimmat lapset pahantapaisten lasten kasvatuslaitoksista."
"Mutta vanhempien arvovalta — heidän oikeutensa vaatia viivyttelemätöntä, ehdotonta kuuliaisuutta —"
"On häpeämättömintä, alentavinta hirmuvaltaa, mitä maailmassa koskaan on ollut", keskeytti Tom Lawrence odottamattoman kiihkeästi. "Se antoi vanhoille roomalaisille vallan lastensa elämän ja kuoleman yli, se heittää muutamat rumimmista tahroista Pyhän Kirjan lehdille. Nykyään ovat asiat vieläkin surkeammin, sillä ennen se kohtasi pääasiallisesti ruumista, mutta nyt minä sanon teille, älkää peljätkö niitä, jotka ruumiinne hukuttavat, vaan" — suokaa anteeksi vapaa lainaus — "peljätkää niitä, jotka syöksevät sekä sielunne että ruumiinne helvettiin! Olettehan te oikeauskoisia."
Rouva Burton vavahti, mutta hänen uskonsa vanhempien oikeuksiin, jonka hän oli perinyt aina Aatamiin ja protoplasmaan asti ulottuvalta esi-isäin sarjalta — jos nimittäin tiedemiehet tahtoisivat ulottaa näin laajalle pahantekijäin sarjan — oli voimakkaampi kuin hänen säikähdyksensä, ja edellinen voitti pian jälkimäisen.