"Kyllä hän sinuakin tarvitsee, rakkaani", sanoi rouva Burton, "mutta hän tahtoo että ensin ilahdutat muita ihmisiä. Juuri siksi jätetään hyvin paljon ihmisiä maailmaan."
"Miksi ei Jeesusta jätetty?" kysyi Willy. "Hän olisi voinut ilahduttaa ihmisiä enemmän kuin kaikki muut yhteensä."
"Sen ymmärrät kunhan tulet suuremmaksi", sanoi rouva Burton.
"Silloin minä tahtoisin kasvaa oikein, oikein nopeasti", sanoi Willy. "Miksi eivät pikku pojat voi kasvaa niinkuin kukat? — pistettäisiin vain multaan, kasteltaisiin ja kitkettäisiin. Meidänkin parsamme kasvaa päivässä melkein puoli jalkaa."
"Tinä olet epätiitti poika, kun tahdot tulla pittetykti multaan,
Willy", sanoi Toddy, "enkä minä enää viitti tinun kanttati leikkiä.
Äiti tanoo, etten minä taa leikki epätiittien poikien kantta".
"Itse olet epäsiisti!" antoi Willy takaisin. "Sinustahan on hauskaa leikkiä mullassa ja rupeat vain huutamaan, kun joku tulee panemaan vettä sinun päällesi. Sanoppas, Alice täti, kuinka kauvan ihmisten pitää olla maassa, kun he ovat kuolleet, ennenkuin he menevät taivaaseen?"
"Luullakseni kolme päivää, Willy", sanoi rouva Burton.
"Siksikö, että Jesuskin oli juuri niin kauvan?"
"Niin, poikaseni."
"Ja silloin menevät kaikki ne, joita Jumala rakastaa, taivaaseen?"