"Ei hän nyt voi sitä tehdä", sanoi Willy, "sillä hän on kuollut. Ja emmehän me estä israelilaisia tekemästä, mitä he tahtovat. Silloin Faarao pelästyi kovasti ja käski Mooseksen ottamaan kaikki israelilaiset pois, mutta he eivät saisi viedä tavaroitaan muassaan — hyi, kuinka hän oli itsekäs! Mutta kun Mooses tiesi kuinka paljon köyhät israelilaiset olivat saaneet tehdä työtä hankkiakseen ne muutamat tavaransa mitä heillä oli, sanoi hän, etteivät he lähtisi, jolleivät he saisi viedä mennessään kaikkea, omaisuuttaan. Mutta siitä Faarao suuttui kovin ja sanoi: 'Menkää matkoihinne! Ja jos sinä joudut täällä vielä kerran minun käsiini, niin minä tapan sinut!' Ja Mooses sanoi: 'Älä ole huolissasi. Minua et näe, jollet sinä minua tarvitse'."
"Eikä tuinkaan Faajao häntä nähnytkään", sanoi Toddy. "Ei kukaan mene käymään kuninkaiden luona vain tikti, että taitivat pääntä poikki hakatukti. Meidän kittanpoikatetkin ymmäjtävät etteivät tule Miken tykö, kun Mike tahtoo katkaitta niiltä päät. Entä titten!"
"Niin, ja sitten Jumala sanoi Moosekselle jotakin, joka mahtoi hänestä tuntua aivan kauhealta. Hän sanoi Moosekselle, että seuraavana yönä enkeli tappaisi vanhimman pojan joka perheestä. Voi, kuinka iloinen minä olenkaan, etten minä elänyt siellä siihen aikaan! Tahtoisin niin mielelläni nähdä enkelin, mutta en, jos hän tekee minulle noin. Mitä sinä tekisit, jos enkeli tappaisi minut, Tod?"
"Minä taitin tinun pojtliininukketi", sanoi Toddy empimättä, "ja vuohen jattaat. Entä titten!"
"Jumala sanoi sen Moosekselle ja Mooses sanoi sen ihmisille ja hän käski heitä tappamaan karitsan, kastamaan sormensa sen vereen ja piirtämään ovenpieleen ristin, niin että kun enkeli kulki ohitse ja näki sen, ei hän tappanut heidän suurinta poikaansa. Ja sinä yönä tuli enkeli maan päälle, ja kaikki heräsivät ja huusivat kauheasti — pahemmin kuin sinä toissapäivänä kun putosit rappusia alas — kun kaikki vanhimmat pojat ja tytöt kuolivat. Et olisi voinut mennä mihinkään kuulematta isien ja äitien itkua."
"Haudattiinko ne kaikki?" kysyi Toddy.
"Tietysti", vastasi Willy.
"Mutta hyvät ihmitet! Tilloinhan pikku egyptiläitpojat, joita ei tapettu, taivat kattella kuolijoita kaiket päivät. Mitä Faajao nyt teki?"
"Hän lähetti heti hakemaan Moosesta ja hänen veljeänsä ja sanoi heille, että hän oli ollut paha kuningas — niin kuin he eivät olisi sitä ennestään tienneet. Ja hän käski heitä ottamaan kaikki Israelin lapset ja kaikki heidän tavaransa ja menemään heti matkoihinsa ja hän oli niin kiireissään, ettei hän huomannut kutsua Moosesta hautajaisiin; häneltä itseltään oli vanhin poika kuollut. Ja kaikki egyptiläiset tulivat ja rukoilivat israelilaisia kiiruhmaan matkaan — he eivät voineet käsittää, miksi he viipyivät. He olivat niin iloisia, kun he pääsivät heistä, että he lainasivat heille kaikkea, mitä he tarvitsivat."
"Tojttua ja leivoktiako myötkin", kysyi Toddy.