"Ehkä hän pelkäsikin", sanoi Willy. "Mutta katsoppas, hän oli niin hirveän laiska, ettei tahtonut itse tehdä työtä — isä sanoo, että on sellaisia ihmisiä, jotka mieluummin kuolevat kuin tekevät työtä."
"Mitä he titten voivat tehdä", kysyi Toddy. "Eiväthän he voi ottaa itjaelilaitia tekemään työtä edettään, eiväthän?"
"Ei", sanoi Willy, "mutta he tekevät samoin kuin israelilaisetkin tekivät; he lainaavat muiden ihmisten rahoja. Kun ihmiset näkivät, että Faarao oli tulossa, alkoivat he napista ja kävivät Mooses raukan kimppuun ja sanoivat hänelle, että hänen pitäisi hävetä, kun hän oli tuonut heidät niin kauvas tapettaviksi. Hehän olisivat voineet kuolla Egyptissä tarvitsematta kulkea niin kauvas. Mutta Mooses sanoi: 'olkaa rauhassa. Jumala hoitaa tämän asian.' Silloin Jumala sanoi: 'Mooses, nosta keppisi veden yli!' Ja samassa hetkessä kun Mooses tämän teki, meren vesi nousi kumpaakin reunaa ylös — aivan niinkuin vesi kylpyammeessa toisinaan, kun me loiskimme — ja meren pohjaa myöten kulki tie. Ja ihmiset kulkivat sitä pitkin."
"Panivatko he entin kalottit jalkaanta", kysyi Toddy. "Tillä jot he eivät titä tehneet, taivat vajmaankin monet pikku pojat tukkapöllyä toitelle jannalle päättyään, kun heillä oli kengät tavetta."
"Sitä minä en tiedä", sanoi Willy vähän mietittyään.
"Minun täytyy muistaa kysyä sitä isältä. Mutta kun he kaikki olivat päässeet ylitse, alkoivat he jälleen napista, sillä Faaraon armeija tuli aivan heidän kintereillään."
"Minutta he olivat tujhanitkijöitä kaikkityyni", sanoi Toddy.
"Älä sano!" vastusteli Willy. "Minä luulen, että sinä olisit parkunut, jos sinä olisit astua tallustanut niinkin pitkän matkan savessa ja sitten näkisit kuinka joukko sotamiehiä ja sotavaunuja ja jousia ja keihäitä ja nuolia tulee sinua tappamaan. Mutta Jumala tiesi mitä oli tehtävä; Hän tiesi aina. Isä sanoo, että Hän aina tulee saapuville, vaikka luulisi, ettei Hän voi tulla. Hän sanoi Moosekselle, 'nosta keppisi jälleen veden yläpuolelle.' Ja Mooses teki niin, ja suuret vesimuurit kummaltakin puolelta syöksyivät alas. Ja Faarao ja koko hänen joutavanpäiväinen joukkonsa hukkuivat."
"Itkivätkö Itjaelin laptet vielä tenjälkeen?" kysyi Toddy.
"Ei paljoa", sanoi Willy. "He kulkivat kaikki yhdessä ja lauloivat."