"Aivan niin, rakkaani", sanoi herra Burton. "Jos he useammin käsittäisivät erehdyksensä, tulisivat he häijymmiksi mutta heistä olisi silloin vähemmän harmia ja vaivaa. No pojat, ettekö halua ratsastaa enon polvella?"
Molemmat pojat ryntäsivät enon syliin, ja Willy alkoi hyvin vakavana kuiskailla enollensa.
"Kyllä, luullakseni", vastasi herra Burton.
"Hyvä, hyvä, hyvä!" huudahti Willy käsiään taputtaen. "Alice täti, minä annan sinulle huomenna syntymäpäivälahjan."
"Niin minäkin", sanoi Toddy.
"Se on jotakin syötävää", ilmoitti Willy.
"Niin minunkin", lisäsi Toddy.
"Ole varuillasi, Willy", sanoi herra Burton. "Jos et pidä varaasi, voit ilmaista salaisuuden."
"Enhän minä sitä ilmaise, minähän vain sanoin, että se on jotain syötävää. Mutta sano, Alice täti, missä bananeja kasvaa."
"Minäpät tiedän mittä viinijypäleitä katvaa", sanoi Toddy silmät loistavina varman näköisenä kiharapäätään nyökäten.