"Ja titten täti tanoi, että me olemme vajkaita", nyyhkytti Toddy. "Paha täti!"
"Älä siitä huoli, Toddy", sanoi rouva Burton, jonka kaikki siveelliset periaatteet yht'äkkiä läksivät karkuun. Hän suuteli kyyneleiden kostuttamia likaisia pikku kasvoja ja kantoi pojan päivällispöytään.
Toddy lopetti pian ateriansa. Hän näytti tuumivan jotakin ja riensi nopeasti pöydästä, mutta oli taas heti valmis menemään vuoteeseen, kun täti häntä huusi. Puoli tuntia myöhemmin huomasi herra Burton, joka kuljeskeli kuistilla tupakoiden, että oven kummallekin puolelle oli punaisella musteella piirretty suuri, ruma risti. Miehilläkin on omat heikkoutensa ja herra Burtonin heikkouksia oli se, että hän liiankin tarkkaan piti lukua talonsa ulkoasusta. Hän syöksyi ylös portaita, kolme askelta kerrallaan ja aina sisälle poikien huoneeseen.
"Kuka on sotkenut oven musteella", hän huusi.
"Minä", sanoi Toddy rohkeasti. "Minä pelkätin, ettet tinä muittaitikaan tanoa pahalle enkelille, etten minä ole vajat. Tikti minä panin jittin ovelle aivan kuin Itjaelin laptet kun he tahtoivat, että enkeli meniti ohitte. Minä ajattelin, ettei te pimeättä huomaiti, että se ei ollut vejta vaan muttetta."
Yht'äkkiä Toddy huomasi jälleen olevansa rauhassa.
IV LUKU.
Rouva Burtonin syntymäpäivä valkeni kirkkaana ja kun muistaa, että se oli ensimäinen tämänlaatuinen juhla hänen ollessaan naimisissa miehen kanssa, joka edelleenkin rakasti häntä sulhasmiehen tavoin, niin ei ole ihmeteltävää, että onnelliset aamuhetket kuluivat hänen ennättämättä ajatellakaan kahta pikku poikaa, jotka jo olivat ehtineet saada hänet vakuutetuksi siitä, että he olivat sekä halukkaat että kykenevät tulemaan toimeen omin päin. Rouva Burtonin palvelijattaren huone oli aivan poikien huoneen vieressä, ja palvelijatar, jonka huostaan rouva Burton öiksi oli uskonut pojat, oli vähitellen unohtanut raskaan unensa, joka on niin ominainen perhepalvelijoille. Hän oli tottunut heräämään kuullessaan pienintäkin ääntä poikien huoneesta. Emäntänsä syntymäpäivänä hän heräsi seuraavaan keskusteluun:
"Tod!"
Ei vastausta. Hetken kuluttua kuuli palvelijatar taas: