Sitten kuului keveiden jalkojen kiireisiä liikkeitä poikien etsiessä pukineitaan nurkista, tuoleilta, kaapin päältä, pöydältä y.m. jonne ne olivat edellisenä iltana heitetyt. Palvelijatar riensi apuun, ja pian olivat pojat valmiit. Bananilautanen ja malja, jossa olivat nuo vaivalla hankitut rypäleet, olivat piirongilla. Pojat ottivat ne ja mennä sipsuttivat varpaillaan alas portaita vierashuoneeseen.
"Hyvänen aika", huudahti Toddy pannessaan lautasensa pöydälle, "jot nyt jypäleet ja bananit ovat tulleet happamikti. Meidän täytyy maittaa niitä. Äitihän kantta aina kuumina päivinä maittaa maitoa, kun paha maitokutki myöhättyy", ja Toddy, antaen teon seurata sanojaan, poimi päällimmäisistä tertuista kaikki kauneimmat marjat. "Ne ovat vajmatti happamia", sanoi hän maiskuttaen miettivästi huuliaan kuten mies, jonka ammattina on viinin maisteleminen.
"Annappas minunkin maistaa", sanoi Willy.
"En anna", sanoi Toddy nyppien toisella kädellään marjoja sillä välin kun hän toisella koetti suojella lahjaansa. "Kyllä minä ten ittekin teen. Mutta taat, jot annat minun auttaa tinua maittamaan, ovatko tinun bananiti happamia."
"Kyllä saat, mutta vain yhden suupalan", sanoi Willy. "Minun täytyy saada kuusi rypälemarjaa, sillä yksi suupala banania on yhtä paljon kuin kuusi rypälettä."
"Hyvä", sanoi Toddy. Ja pojat ryhtyivät vaihtokauppaan Willyn pitäessä koko ajan bananeja hallussaan, ettei Toddy pääsisi huomaamatta maistamaan toista kertaa, ja Toddyn tarkasti laskiessa rypäleitä.
"Kyllä ne ovat vähän happamia", sanoi Willy irvistellen, "ehkä joku toinen terttu on parempi. Eikö olisi parasta maistaa joka oksasta?"
"Kyllä ja jokaitta banania myötkin", innostui Toddy. "Tämä oli kyllä hyvä, mutta voihan joku toinen olla hapan."
Ehdotus hyväksyttiin ja pian oli jokainen banani neljättä osaansa lyhyempi, ja rypäletertut muistuttivat paljaaksi hakattua metsää. Mutta sitten alkoi Willystä tuntua, ettei hänen lahjansa ollut oikein hauskan näköinen ja siksi hän huolellisesti sulki kuoret bananien päistä ja käänsi tyhjän pään eteenpäin aivan kuin hän olisi ollut syntynyt hedelmäkauppiaaksi.
Kun tämä oli suoritettu, sanoi hän: "Meidän täytyy panna nimikortit mukaan, eihän täti muutoin tiedä kuka ne antaa."