"Minä tahdon mennä ajelemaan!"
"Taistelu on käynnissä", sanoi herra Burton itsekseen. Sitten hän nousi nopeasti pöydästä ja sanoi:
"Minä yritän ehtiä aikaisempaan junaan, kun minun on tultava niin pian takaisin."
Rouva Burton nousi sanomaan miehellensä hyvästi. Tämä suuteli häntä tavallista hellemmin pitäen häntä vähän loitommalla ja katseli häntä silmiin ilmeellä, jota hän ei voinut käsittää — ei ainakaan pariin tuntiin. Rouva Burton palasi saatettuaan miestänsä ruokasaliin, talutti Toddyn arkihuoneeseen, otti hänet syliinsä, kiersi hellästi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi:
"Kuuntele nyt pikku Toddy hyvin tarkasti mitä täti sanoo. Aivan erikoisesta syystä sinä et tänään pääse meidän kanssamme ja täti tarkottaa täyttä totta sanoessaan sinulle, että sinä et pääse mukaan. Vaikka pyytäisit sata kertaa, ei se muuttaisi asiaa. Sinä et saa tulla, ja sinun täytyy lakata ajattelemasta koko asiaa."
Toddy kuunteli tarkkaavasti alusta loppuun asti ja vastasi:
"Mutta minä tahdon!"
"Mutta sinä et pääse. Ja siinä piste."
"Ei tiinä ole mitään pittettä, ei ollenkaan pittettä", sanoi Toddy.
"Minä tahdon kuitenkin."
"Sinä et mene!"