"Molemmista", vastasi opettaja vähän hämillään.
"Hyvä! Entä titten!" sanoi Toddy.
"Oli kerran aika, jolloin koko maailma oli ahdingossa, tietämättä miksi", sanoi rouva Burton, "mutta Jumala ymmärsi sen, sillä Hän ymmärtää kaikki."
"Tietääkö Hän miltä tuntuu olla pikku poika", kysyi Toddy, "ja tulla lähetetykti vuoteeteen tilloin, kun ei tahdo?"
"Ja Hän päätti lohduttaa maailmaa, niinkuin Hän aina tekee, kun maailma huomaa, ettei se itse voi lohduttautua", jatkoi rouva Burton kiinnittämättä huomiota Toddyn kysymykseen.
"Mutta eikö tiellä tilloin ollut paljon pikku poikia?" kysyi Toddy, "ja eikö niitä pitänyt lohduttaa yhtä hyvin kuin itoja ihmitiä?"
"Kyllä kai", sanoi rouva Burton. "Mutta Hän tiesi, että jos Hän lohduttaa aikaihmisiä, nämä taas puolestaan huvittavat lapsia."
"Tilloin minä tahtoitin, että Hän lohduttaiti Hajjy enoa ja tinua joka aamu", sanoi Toddy. "Entä titten".
"Niin Hän lähetti oman poikansa — ainoan poikansa — maailmaan pienenä lapsena."
"Minusta Jumalan olisi pitänyt tehdä hänet pikku tytöksi", sanoi Willy, "jos Hän olisi tahtonut ilahduttaa kaikkia."