"Siksi, Toddy", sanoi rouva Burton iloisena saadessaan kertomuksen langan omiin käsiinsä — hän oli sen kadottanut melkein heti pyhäkoulun alettua — "siksi, että Hän ei ollut mikään tavallinen lapsi, vaan Hän oli Jumala."
"Mitä? Onko Jumala jotkut ollut lapti?" huudahti Toddy.
"On", vastasi rouva Burton kauhulla huomaten, ettei Toddylle oltu opetettu Jumalan kolmiyhteyttä.
"Ja leikki niinkuin muutkin laptet?" jatkoi Toddy.
"Minä — minä luulen niin", sanoi rouva Burton peläten itse esiintyvänsä epäkunnioittavasti istuttaessaan poikiin kunnioitusta näitä asioita kohtaan.
"Tanoiko joku Hänelle: 'Älä tee niin!' joka kejta, kun hän teki jotakin?" jatkoi Toddy.
"E-e-e-i, en usko", sanoi rouva Burton, "sillä hän oli aina kiltti."
"Ei tiinä ole mitään ejotutta", sanoi Toddy. "Mitä kiltimpi pikku poika koettaa olla, titä enemmän itot ihmitet tanovat hänelle: 'Älä tee niin!' Minä luulen, ettei kellään ollut aikaa tanoa mitään muuta Jeetuktelle."
"Mitä Hän sitten teki", kysyi Willy niin suurella mielenkiinnolla, kuin jos hän ei olisi kuullutkaan samaa kertomusta monta kertaa ennen.
"Hän kasvoi hengessä ja totuudessa", sanoi rouva Burton, "ja kaikki rakastivat Häntä. Mutta sillä välin ilmestyi enkeli hänen isälleen unessa ja sanoi hänelle, että sen maan kuningas tahtoi tappaa pikku Jeesuksen, jos vain löytäisi Hänet. Silloin Joosef, Jeesuksen isä, ja Maria, Hänen äitinsä, nousivat keskellä yötä ja pakenivat Egyptiin."