"No, siksi minä viime yönä näin unta, että lehmä istui sinun keinutuolissasi ja katseli karttaa", ihastui Willy, "mutta kuinka minä ollenkaan ajattelin lehmää, keinutuolia ja karttaa?"
"Sitä puolta unennäössä me emme kykene selittämään", sanoi rouva Burton. "Meille muistuu nähtävästi mieleen jotakin, jota joskus olemme nähneet ja jos kaksi tahi kolme tuollaista muistikuvaa tulee aivoihimme yht'aikaa, törmäävät ne yhteen."
"Jot minä jonakin yönä unittani ajattelitin bananeja ja tavuttettua kalaa ja jäätelöä ja kovakti keitettyjä munia ja kajamellia ja jot kaikki nuo tavajat töjmäitivät yhteen, minun vuoteettani oliti minulla hautkat pidot. Ja minä näkitin unta, ettei tiellä oliti ketään muuta poikaa minun kanttani."
"Ja kun minä näen unta rakkaasta pikku Phillie veljestä", sanoi Willy, "ajattelenko minä silloin mitään muuta kuin häntä? — eikö hän tule alas taivaasta minua vuoteeseeni tervehtimään?"
"Sitä hän luullakseni ei tee", vastasi rouva Burton.
"Miksi hän on sitten niin valkea ja kirkas ja miksi hän hymyilee niin kauniisti ja löyhyttelee pieniä valkeita siipiään niin lähellä minun kasvojani, että minä voin niihin koskea?" kysyi Willy.
"Ehkä siksi että — että sinä olet kuvitellut, että hän on sen näköinen", sanoi rouva Burton vetäen Willyä lähemmäksi siten kantaakseen hänen tarkkaavaista katsettaan. "Sinä olet kuvissa nähnyt enkeleitä, joilla on lumivalkeat vaatteet ja kauniit siivet ja sinä olet kuvitellut pikku veikon juuri sen näköiseksi."
"Voi, voi", huudahti Willy painaen päänsä tädin syliin ja puhjeten kyyneliin. "Voi, jospa en olisikaan kysellyt unista! Minä en tahdo enää koskaan mitään tietää. Jos pikku rakas enkeli — Phillie — on vain joku ajatus aivoissani, kun nukun, silloin siellä ei olisikaan mitään, joka olisi jotakin. Minusta oli aina niin ihmeellistä, että hän hävisi heti, kun minä aloin selvitä unesta."
"Lehmät eivät mene poit, kun minä lakkaan niittä unta näkemättä", sanoi Toddy. "Minä muittan ne koko päivän ja näen ne edettäni, vaikka en tahtoitikaan."
Rouva Burton ei voinut olla hymyilemättä. Willy kohotti päänsä ja sanoi: