"Minusta ei ole hyvä olla ikävissään. Emmekö mieluummin pitäisi hauskaa sen sijaan että ajattelemme niin kauhean surullisia asioita. Etkö voi keksiä meille uutta leikkiä?"
"Pelkään, etten tällä hetkellä voi mitään keksiä", sanoi rouva Burton.
"Leikitään puotia", ehdotti Willy, "ja sinulla on siellä kaupan kaikenlaista hyvää niinkuin leivoksia ja karamelleja, ja me ostamme niitä sinulta neuloilla. Niin, ja sinä annat meille neuloja, millä me sitten voimme ostaa."
"Ja meidän täytyy alkaa ennenkuin tulee päivälliten aika, niin että ne tavajat, joita tinä meille myyt, ehtivät ajoitta poit alta. Titten me ehdimme tulla tyhjikti ja taamme tilaa päivällitelle".
"Siihen en voi suostua", sanoi rouva Burton, "sillä siten tulisi pikku pojille tilaisuus syödä aterioiden välissä."
"Kerro sitten meille satuja — tai ei, leiki eläinnäyttelyä — tai ei! Leikitään sen sijaan, että tämä on meidän kotimme, ja sinä tulet meitä tervehtimään, ja me tuomme sinulle kahvia leivän kanssa."
"Pelkäänpä, että tuossa ehdotuksessa on koira haudattuna!" sanoi rouva
Burton.
"Mittä?" kysyi Toddy. "Kaivetaanpat te etiin ja kattellaan titä!"
"Mutta minäpäs tiedän", sanoi Willy. "Kerro sinä täti meille miehestä, jota koirat tohtoroivat."
"Jota koirat tohtoroivat?" ihmetteli rouva Burton.